Kevättä rinnoissa…

Vaikka rintoihini ei koon puolesta kovin paljon kevättä mahdu, niin silti alkaa olla mullan ja ruohon tuoksua ilmassa. Päivä on jo selvästi pidempi, koska sysipimeys laskeutuu vasta puoli seitsemän aikoihin. Olisi ilmeisesti korkea aika saada jonkin sortin kirjoitusta näytölle! Aika rientää, niin että ei meinaa kyydissä pysyä.
Valoa ja aurinkoa kiitos! Sain jo muutama viikko sitten kulkea kaupungilla ilman takkia, mutta sen jälkeen on ollut selvästi kylmempää, vaikka päivälämpötilat ovat olleetkin plussan puolella. Hyvä kevään merkki on myös lammastarhan karitsat, joita on alkanut ilmestyä kovalla vauhdilla. Ihka ensimmäiset krookuksetkin on jo bongattu!

Sitten pieni päivitys viimeisten viikkojen tapahtumista:

Meille ilmoitettiin vihdoin, että lapsemme saa päiväkotipaikan toukokuun alusta lähtien. Tämä oli niin loistava uutinen, että taisin olla kuin Naantalin aurinko koko loppupäivän puhelun jälkeen. Luvassa on siis itsellenikin kahden viikon päiväkoteilua, koska vanhemman tulee olla mukana ensimmäiset kaksi viikkoa, mikä onkin erittäin mielenkiintoista!! Toivon todellakin, että kotirouvailu on saapumassa tiensä päähän!  Huhtikuussa pitäisi olla infotilaisuus jossa vanhemmille esitellään päiväkodin toimintaperiaatteita. Kovasti sinne on uusia lapsia tulossa, päiväkotia kun laajennettiin siinä määrin, että voivat ottaa 22 uutta päiväkotilaista mukaan…

Viime viikko sujui rattoisasti Famon ja serkku-pojan vieraillessa luonamme. Oli erityisen mukava viikko ja siitä muistona neste ja hötökertymät kropan ympärillä!! Sen verran herkkuperä olen, että kun vieraita tulee, niin syön kuin hevonen ja sillä on ikävä kyllä aina samanlaiset sivuvaikutukset. Onpahan nyt motivaatiota taas liikkua.

Kävimme heti alkuviikosta Amnévillen eläintarhassa, joka on kyllä todella mukava paikka sekä lapsille että aikuisille. Joskin siinä määrin kallis, että ei sinne ihan joka viikonloppu tarvitse mennä. Seuraavan kerran haluan mennä sinne sitten, kun magnoliapuut kukkivat! Eläimet kun on jo kahteen kertaan nähty, niin voin keskittyä puiden kuvaamiseen.

Tällä kertaa tiikereillä oli pentuja ja pääsimme seuraamaan eläinten ”ruokintaa”, mikä tarkoitti käytännössä pienten liha/kala/kasvispalojen heittelyä eläimille. Tulimme siihen tulokseen, että eläintarhan asukit olivat joko hyvinkin kylläisiä ja/tai hyvin laiskoja, sillä tiikereiden eväshetkeen osallistui vain pennut ja naaras tiikeri, uroksen maatessa katoksensa katolla karvaakaan räpäyttämättä.

Jääkarhut kyllä kovasti kuolasivat ja haistelivat ilmaa kun kalat lentelivät kaaressa heidän altaaseensa, mutta kumpikaan karhuista ei suostunut pomppaamaan altaaseen.

Virtahepo taas seisoi poikasensa kanssa aidan takana, kun eläintenhoitaja laittoi evästä suoraan sen avonaiseen kitaan. Sitten suu sulkeutui aina sekunniksi ja avautui jälleen apposen ammolleen ”heitäs emäntä vihta suuhun”- tyylillä.

Merileijonat taisivat olla ainoita erityisen aktiivisia ja esiintymishaluisia eläimiä.

Parasta antia koko reissussa oli bongaus uroselefantista, joka paritteli traktorin renkaan kanssa, ainakin se irrotti parhaat naurut. Tässä kuitenkin vielä ennen "lapsilta kiellettyä" showta...

Sarvikuonojakin oli ihan mukava seurata, ne kun ottivat matsia kaksi naarasta vastaan yksi uros. Kohtalaisen kevyesti niinkin isokokoiset eläimet liikkuvat.

Henkilökohtaiset suosikkieläimet taitavat kyllä olla pelikaanit, sekä kirahvit. Siellä täällä oli myös kylttejä, joissa Famon mukaan luki ohjeita esim. sellaisiin tilanteisiin jos vaikka leijona karkaa. En itse vaivautunut lukemaan kylttejä, koska toimintamallini oli selvä ilman ohjeitakin. Jos leijona olisi tullut vastaan, niin isäntä olisi jätetty sille syötiksi ja muu suku olisi paennut mahdollisimman nopeasti paikalta…

Kävimme myös Luxissa uimahallissa. Uimahalli oli kohtalaisen moderni, koska seinätkin olivat nahalla verhoiltu (tai millä lie tekonahalla). Todellakin, tämän viininpunaisen tekonahan lisäksi materiaalina oli käytetty mäntyä. Lasten allas oli mukavan kokoinen ja lämmin, tämän lisäksi oli kuntouimareille allas, pommpulaudat, sekä jumppa-allas, aaltoallas, ulkoallas ja kaksi vesiliukumäkeä. Olen jossain vaiheessa pudonnut kehityksen kelkasta, koska rannekkeilla lukkiutuvat vaatteiden säilytyskomerot ja ravintolassa rannekkeella maksaminen olivat minulle täysin uusia juttuja.
Muksu kellahti naamallensa lasten altaassa heti alkumetreillä ja halusi luonnollisesti pois altaasta saman tein. Siitä siirryimmekin sitten aaltoaltaaseen, jonka ”rannalla” veden roiskuminen kasvoille oli ilmeisen hassua ja mukavaa, koska neiti oli aivan onnessansa pärskeestä. Sitten alkoi lasten altaassakin oleilu taas maistua. Kävimme myös testaamassa vesiliukumäet ja sainkin hyvät coutsaukset serkku-pojalta kuinka saan vauhdit maksimiin, kun eka kierros tuntui kovin nihkeältä menolta. Selälleen ja selkä kunnolla irti alustasta, niin jo oli vauhtia niin että lensin melkein jarruttelualtaan takaseinään kun tulin putkesta ulos, korvat ja nenä täynnä vettä tietysti. Ai niin, mielenkiintoista oli myös se, että uimahallin vesi oli boorivettä, olen tähän mennessä huuhdellut vain hevosen silmiä boorivedellä, enkä koskaan vielä uinut sellaisessa. Olisin halunnut kokeilla myös toista liukua, jossa paloi jostain syystä kuitenkin kokoajan punainen valo, ajattelin siis, että hiukan kapeampaan putkeen oli kenties tarttunut joku karvainen könsikäs, enkä uskaltanut hypätä putkeen. Sen verran kyllä kerkesin näkemään, että sen laskeminen kesti jotakuinkin noin 4 sekuntia ja vauhti oli kova.
Muksu piti Famon liikunnasta huolta lasten altaassa sillä aikaa kun olimme serkkusen kanssa laskemassa, oli kuulemma huidellut laidasta toiseen niin että Famon oli pitänyt juosta kokoajan perässä. Kun saavuimme takaisin lasten altaalle, niin neiti teki jälleen kunnon sukelluksen altaan pohjaan, mutta tällä kertaa siitä ei oltu moksiskaan.
Kävimme tankkaamassa terveelliset ranskanperunat ja nugetit ravintolassa. Joskin neiti söi pikkupurkin ketsuppia ja palan muovihaarukkaa…

Kävimme viikon aikana myös visiitillä Luxissa ja Trierissä, eli kohtuu perinteiset kuviot.

Neiti sai aimo annoksen ruotsinkieltä höpötelleessään Famon kanssa, mikä oli erittäin hyvä asia. Tähän mennessä kun on tuntunut siltä, että ruotsia osataan tasan kaksi sanaa, jotka ovat ”pieru ja röyhtäys”!  Jälkikasvumme esitteli kyllä muutakin kielellistä antia viikon aikana. Ensimmäisenä iltana taisi tulla jo seuraavanlainen esittely: Istuimme ruokapöydässä ja neiti osoitti yhtäkkiä päätänsä ja sanoi ”Kopf”, sitten sana muuttuikin ”Koffiksi” ja meitä tietenkin nauratti kun toinen osoittaa päätänsä ja hokee ”Koff”.  Eilen kysyin muksulta tehdessämme tuliaisiksi saatua muumi-palapeliä, että mitä ”hattu” olikaan Famon kielellä, vastaukseksi neiti näytti minulle kieltänsä, eli ei ihan tainnut ymmärtää mitä äiti tarkoitti.

Taisi jälkikasvumme ihastua serkku-poikaan, kun tunki väkisin samalle tuolille ja olisi mielellään jaellut myös pusuja ko. kohteelle, vastaanotto oli kuitenkin sen verran vastahankaista, että jäi pusut antamatta. Taisi jäädä pientä traumaa sukulaispojalle näistä lähentely yrityksistä! Äidillä ei tietenkään ole osaa eikä arpaa lähentely-yrityksiin yllyttäjänä!
Oli kyllä ah, niin mukavata! Kiitos vaan Famolle ja Mikilalle kaikesta,sekä Mikilan kotiväelle tuliaisista ja poikansa lainasta.

Seuraava sukulaisvierailu onkin sitten minun ja neidin vierailu Suomeen. Shoppasin eilen kohtalaisen kasan lentolippuja. Ensin maaliskuista Suomivisiittiä varten, joka kestää kokonaista kaksi viikkoa, ja tämän lisäksi ostin meidän ”pikavisiitti au-pairille” lentoliput kesäkuun alulle ja omat kesälomalle saapumislippuset, alkoi kyllä jo päivämäärät ja Visakortin numerot mennä jossain vaiheessa sekaisin… Kummipoikani sisko saapuu meille siis ”viihdykkeeksi” kesäkuun alkumetreillä, jos vaikka pääsisimme viettämään isännän kanssa muutaman tunnin kahdenkeskistä laatuaikaa kun saamme ”supernannyn” paikalle (Word-ohjelmani on piirtänyt supernannyn alle punaisen viivan ja ehdottaa korjaukseksi supernynnyä, ehkä se ei kuitenkaan ole missään muodossa oikea korjausvaihtoehto, saattaisi pika-aupairimme suuttua ja jättää tulematta!).

Pääsiäisenä saapuukin sitten Isännän serkku ystävättärensä kanssa kylään, joten sukua pukkaa ovista ja ikkunoista, mikä onkin erityisen ihana asia. Mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa!!  Isännän serkku ”vaimoineen” on vielä niin mahti ruuan laittaja, että kuola valuu jo suupielistä!!

Kovasti on siis keväälle ohjelmaa, tervettullutta vaihtelua tämän kohtalaisen pimeän ja ei niin reippaan talven jälkeen.

Aurinkoista kevään alkua kaikille ♥

Ko-ti-co-ti-co-prouva