Do diin, jos saisin raapustettua tänne pienen päivityksen legolandini tämänhetkisestä tilasta ja siitä kuinka tähän tilaan päästiin, ennen kuin hampaat putoavat suusta...
Otin oikein kuvatkin hampaista ennen ja jälkeen, mutta se ”ennen”-kuva on niin kamala, että sitä ei voi kyllä esitellä, ihan itseänikin kuvottaa, eli en pussaisi sitä suuta missä NE hampaat olivat (lieneekö tässä syy sille, että sammakkonikin (lue isäntä) vain kurnuttaa).
Toisella hammaslääkärikeikalla alahampaiden välissä ollut reikä paikattiin. Kariesta, vai sanotaanko sillä pahemmalla nimellä, eli hammasmätää oli siis kahdessa hampaassa. Herra hammaslääkäri tuikkasi alaleukaan ensin puudutuspiikin ja poistui hetkeksi paikalta. Sillä aikaa prouva melkein hyperventiloi penkissä. Sillä alaleuan puutuessa alkoi tulla kohtalaisen tukala olo, koska kurkussani oli vielä jokseenkin ahdas tunnelma vaikka jo aiemmin mainittu pikku kystakaveri olikin jo osittain kadonnut. Onnekseni olotila meni nopeasti ohi, mutta leuka oli tujusti korvasta huuleen saakka mukavan tunnoton. Olin vaihtanut jo toisen paikkausaikani kuun viimeiselle viikonlopulle kilpirauhastutkimusten takia ja minua alkoi kovasti kaduttaa, miksi en ollut vaihtanut saman tein molempia aikoja. Sitten Herra Hammaslääkäri saapui takaisin huoneeseen ja oloni muuttui saman tien vähän rennommaksi.
Herra Hammaslääkäri on sellainen hiukan vatsakas erittäin ystävällisen näköinen kaveri, huoliteltu pyöreäposkinen, luottamusta herättävä henkilö. Arvioin, että hän olisi noin neljänkympin kieppeillä, vaikka kasvot olivatkin hiukan ”lapsekkaat”. Yllätyksekseni bongailin myöhemmin heidän nettisivuiltaan, että hän onkin minua neljä vuotta nuorempi! Ei mikään prohvessoori vaan ihan perus hammaslääkäri joka on erikoistunut esteettiseen hammashoitoon. Oma yritys on ollut pystyssä 2007 vuodesta lähtien. Tässä vielä linkki jos joku haluaa tulla Trieriin hammaslääkäriin ; ).
http://www.zahnarzt-botmann.de
No, jos nyt vaan haluaa katsella nettisivuja, tai bongata minkälaiselta oman mielikuvituksen tuottama hammaslääkäri näyttääkin livenä!
Sitten päästiinkin itse asiaan, paikkaus sujui kuin tanssi ja kun saapumisestani oli kulunut vajaa tunti, olin valmis kaasuttamaan kohti kotia. Parasta oli se, että poraus ei sattunut. Toiseen hampaaseen jäi kuitenkin ikävä kohouma, joka häiritsi suuresti. Pureskelin kyllä kovasti ”merkinjättölappua” (suokaa anteeksi kaikki hammasalan asiantuntijat, mutta ei ole kyllä mitään hajua mikä se sininen lappu on nimeltään), mutta en sitten tajunnut ruikuttaa aiheesta.
Toinen hammaslääkärikerta sujui siis sujuvan sukkelasti. Viikon päästä oli klöntti hampaastakin hävinnyt, kiitos öisen hampaiden yhteen puremisen!!
Ai niin, en kaasuttanutkaan kohti kotia, vaan menin kielikurssille. Ääntäminen oli hiukan vaikeaa, mutta mitäs pienistä. Puudutusta jatkui melkein ilta yhteentoista, joten tehokas oli, ei voi moittia.
Niin ja vielä eräs olennainen osa jäi kertomatta. Kun saavuin hammaslääkärille todella ajoissa. Minulta kysyttiin otanko odotellessa vettä vai kahvia!!! Mitä palvelua, mutta samalla aika kummallista, koska tuntuu hassulta alkaa juomaan kahvia ennen hammaslääkäriä, juuri kun on kiillottanut legot kuntoon ja vielä kysymyksen ”otatko sokeria?” kera!
Kolmas kerta olikin vähän jännittävämpi reissu. Silloin poistettiin amalgaamit ja tehtiin etuhampaille temput. Olin jo aiemmin kysynyt käyttävätkö he suojuksia ym. amalgaamien vaihdossa ja sain vastaukseksi että eivät. Näin ollen lietsoin itseäni paniikkiin, ja luonnollisesti pelkäsin, että jotain menee pieleen ja saan myrkkyä mahan täydeltä ja hengittelen kaikenmoiset elohopeahöyryt! Suomessa on lukemani mukaan esim. biohammaslääkäreitä, jotka suorittavat nämä amalgaamivaihdot suojuksin ja raikasilmamaskein varusteltuina. Tämän lisäksi aloitetaan jo hyvissä ajoin antioksidanttihoidot, joita jatketaan pitkälle paikkojen vaihdon jälkeenkin. Minä aloitin viime kuun alussa popsimaan yliannoksella vitamiineja ja hivenaineita. Olenkin kohtuu vakuuttunut siitä, että minulla on varmasti ollut joku suuremman luokan puutos jostain vitamiinista tai hivenaineesta, koska olo on parantunut kuukauden takaisesta huomattavasti. Vaikka meillä on syöty jo melkein vuosi erittäinkin terveellisesti, niin pieni lisäpanostus tällä saralla ei varmasti tee muuta kuin hyvää! Suosittelen siis muillekin, älkääkä unohtako vitamiinien lisäksi hivenaineita ja hyviä rasvoja!
No niin, palatkaamme itse aiheeseen. Yläleukaan tuikattiin neljä puudutuspiikkiä. Hetken päästä tuntui siltä, että minulla oli hevosen kokoinen turpa, koska puutuessa naama alkaa tuntua mahdottoman suurelta siltä osin kun se on puutunut. Totesin myös, että kuppiin sylkeminen olisi kannattanut jättää väliin, sillä homma oli aika holtitonta. Suussa oli vaan niin kuvottava maku, että sitä piti yrittää huuhdella pois. Sitten urakka alkoi, ja se aloitettiin oikean puoleisesta poskihampaasta. Nyt täytyy tunnustaa että sattui, ja niin saatanasti! Paikan alla oli ilmeisesti ihan kunnon karies ja poraaminen vihloi todella ikävästi. Koitin vaan tsempata, mutta hoitsu oli heti kyselemässä, että kestänkö, kun ilmeisesti sätkyttelin siihen malliin, että ei voinut erehtyä siitä sattuiko vai ei. Voi sitä onnen hetkeä, kun tiesin poraamisen päättyneen. Toisen puolen hammas menikin ihan kivuttomasti. Mietin kyllä koko kohtuu nopean toimituksen ajan, että kuinkahan paljon tässä nyt sitten saadaan elohopea-annosta. No, poskihampaat olivat aika nopeasti taas pelikunnossa ja seuraavana olikin sitten vuorossa etulegot. Minun piti aluksi mainita lääkärille, että ei ole väliä vaikka hampaiden väliin jäisi pieni rako, kunhan ne näyttäisivät muuten suorilta ja ehjiltä, mutta jäi mainitsematta.
Etuhampaitakin porailtiin, lähinnä vanhoja muovitäytteitä siistittiin, koska niiden reunat olivat mukavan ruskeina. Tämän lisäksi hampaiden alareunat olivat vinot ja toinen hammas oli lohjennut tai kulunut sisäreunasta. Herra Hammaslääkäri kikkaili kovasti muoviliuskan ja paikka-aineen kanssa ja välillä he yhdessä tuumin hoitsun kanssa tuijottelivat ja tuumailivat ja hymisivät tyytyväisinä, että hyvältä näyttää. Olin pitänyt jo reilun tunnin suutani yhtäjaksoisesti auki, ja leuka alkoi pitää aivan holtitonta väpätystä. Väpätys alkoi aina, jos päästin leukani hiukan enemmän ”kiinni”, mutta kun pingotin sen taas kunnolla auki vekkuli vapina loppui. Ei voinut muuta kuin nauraa.
Aika tuntui kovin pitkältä, vaikka loppuviimeksi koko touhuun taisi kulua tunti ja vartti. Sitten sain peilin kouraani ja Herra Hammaslääkäri sanoi, että hampaiden välissä oleva rako oli nyt todella pieni. No, niinhän se olikin! En ollut kyllä mitenkään superpositiivisesti yllättynyt nähdessäni etuhampaat, koska toinen oli hiukan leveämpi kuin toinen ja toisen ja kolmannen hampaan väliin syksyn hammaspuhdistuksen yhteydessä tullut rako oli edelleen samanlainen kuin aiemmin. Jotenkin näytti siltä, että etuhampaani olivat ihan kuin jotkut posliinikuoret ja suuni näytti jotenkin ”tunkkaiselta” kun hampaat eivät olleet niin harvat, haha. Kiitin kuitenkin kohteliaasti, kumarsin ja poistuin paikalta.
Kotiin päästyäni sain tarkkailla hampaita kuitenkin rauhassa ja uusin silmin. Kyllähän se täytyy sanoa, että hampaani eivät ole koskaan olleet näin siistit. Herra Hammaslääkärille siis täydet kymmenen pistettä. Nyt jääkin sitten nähtäväksi kestääkö paikka-aine vai onko minulla taas hetken päästä legot vinossa. Poskihampaita on jonkin verran vihlonut, mikä lienee yleistä muoviyhdistepaikkojen kanssa, sekä amalgaamien poiston jälkeen.
Itse olen tästä hampaiden korjauksesta erityisen onnellinen, koska etuhampaathan korjattiin vuonna -88 tai -89, eli pieni fiksailu oli paikallaan. Kaikkein parasta oli tietenkin se, että homma hoitui halvalla, eli pelkällä paikkauksella, eikä tarvinnut vielä turvautua laminaatteihin. Isäntä on kyllä ilmeisen eri mieltä, koska eihän tämä hammaslääkärillä käynti nyt mitään halpaa lystiä ollut ja se osui vielä mukavasti samaan saumaan kilpirauhaskekkereiden kanssa. Tämä tietää kuitenkin sitä, että isännän kesälomakin on taas pilattu, sikälimikäli emännällä on taas ensi kesänä töitä (riippuen asiakaskunnan innostuksesta tai innottomuudesta allekirjoittaneen palveluja kohtaan). Konkurssin sitä vaatiessa ilmaannun ehkä paikalle jo ennen kesää.
Irvistellään kun tavataan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti