Niin on kulunut alkuviikko takakireän naureskelun merkeissä, että ehkä siitä voisi pari riviä, virkettä tahi lausetta laittaa…
Kotirouva tempaisi maanantaiaamun kunniaksi sellaiset kotitreenit, että jalkaKYYkyt narauttivat reidet ja perskankut aivan hapoille. Loppujumppaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun kroppa värisi kuin aikuisen naisen lelu! Hammasta purren jatkoin loppuun asti vaikka muksu istuskeli jälleen kerran niskan päällä. Heitin viime viikolla lapseni tutin roskiin ja nyt on alkanut selkeästi ”äiti sä oot tyhmä” - kausi. Kelit ovat olleet erittäin lämpöiset ja sateiset. Tiistaina luulin olevani lenkillä turkkilaisessa saunassa, mutta tajusin puolimatkassa, että selkääni pesemään tullut mies olikin vain kotirouvan hallusinaatio… Ukkostakin on ollut ihan riittävästi, koiramme on sen takia muuttunut kärpäseksi, nimittäin perskärpäseki. Se kulkee paniikissa läähättäen perässäni ympäri kämppää ennakoidessaan, että kohta taivas repeää. Eilen se istui keittiössä kun yhtäkkiä pihalla jyrähti. Koiramme tärisi niin, että sen hampaat kalisivat yhteen. Täytyy myöntää, että en ole aikaisemmin moista tärinää nähnyt, se veti vertoja jopa omalle jumppavibraatolleni. Jumppavibraattoni sai aikaan sen, että eilen kun vein koiran aamulla pisulle, etureisissäni ei ollut minkäänlaista pitoa ja jouduin kävelemään aivan uudella tekniikalla. Vahingosta viisastuneena tilasin tonneittain palautusjuomaa isäni osoitteeseen eräästä Suomalaisesta liikkeestä, muistin jopa ilmoittaa isälleni, ettei ihmettele kun tulee pulverisäkkiä postissa. Nostaa pikkukylässä kuitenkin vanhan miehen kunnioitusta, kun tulee Kamppailuvarusteesta iso lähetys. Voivat sitten postissa ihmetellä, että mitähän kamppailulajia Herra harrastaa kun näin paljon pitää palautella…
Tänään Luxemburgin ”kerhotäti” kävi tyttöjensä kanssa hakemassa tilaamansa postilähetyksen. Luxemburgiin ei toimiteta joka nettikaupasta lähetyksiä, ja rajantakaisia tuttuja on siis hyvä käyttää välikätenä, näppärää. Mekin aikanamme käytimme Steffin työkaverin osoitetta hyväksi tähän tarkoitukseen. Minulla olikin mukava motivaatiopiikki siivota, eilisen illan ja tämän aamun olin todella tehokas. Toivosinkin että meillä kävisi useammin vieraita, koska olen erittäin aikaansaava silloin kun on pakko! Tyttäreni järjestikin sitten oman pienen ohjelmanumeronsa vieraiden iloksi. Koiramme luonnollisesti haukkui ikkunan takana luoden oman viihtyisän tunnelmansa. Kaverini muksut ottivat lasilliset vettä pillien kera, mutta minun tyttäreni kantoi kolme puolen litran vesipulloa pöytään, istui tuolille ja alkoi kaataa kiinni olevista vesipulloista kuvitteellisesti vettä kurkkuunsa. Seuraavassa käänteessä rakas kullannuppuni makasikin jo ulko-oven edessä vatsallaan hakaten lattiaa. Sitten paukutettiin jo keittiön laatikkoa ja revittiin kierrätyssäkkejä nurkkakomerosta pihalle. Vieraiden lähtiessä rimpuiltiin sylissä ja huudettiin. Ah, ihanaa.
Päivä jatkuikin samoissa leppoisissa merkeissä ja olin helpottunut kun päiväuniaika saavutettiin. Laitoin muksuni sänkyyn ja poistuin vähin äänin paikalta. Hetken päästä makuuhuoneesta alkoi kuulua ”Ai, ai, ai, ai, ai….” voihkintaa, ensin ajattelin, että tämä on joku vedätys, koska neiti on oppinut sanomaan ”ai”, mutta sitten ajattelin että riennän katsomaan jos siellä kuitenkin on oikea hätä. Siellähän se lapseni sätki sängyn pinna haaravälissä ja reidet tanakasti pinnojen välissä nalkissa. Varpaat osuivat juuri ja juuri maahan. Korjasin tyllerön takaisin vaaka-asentoon ja tokihan samalla alkoi kaamea huuto. Jätin tyttärelleni isältäni saadun maatila ”kurkistus”-kirjan viihdykkeeksi ja poistuin takavasemmalle. Hetken päästä makuuhuoneesta kuului ”kakka”, jonka jälkeen tuli ”äitiiiii” kovalla äänellä. Meillä on ollut ruskean kaverin kanssa aika paljon ongelmia, itkua ja hampaiden kiristystä, joten ajattelin, että menen helpottamaan muksuni oloa, jos kakkahätä on oikeasti käsillä. Saavuttuani sängyn viereen totesin, että ruskeaa ystävää ei oltu saatu aikaiseksi, mutta jotain muuta kyllä. Sänky oli täynnä Maatila kirjan kurkistusluukkuja. Kolmeltakymmeneltäyhdeksältä kurkistusluukulta oli jäänyt luukku sanan mukaisesti auki. Neiti oli näppäränä repinyt ajankuluksensa kirjan aivan palasiksi!! Sitten haettiin maitopulloa avuksi, mutta kun sekään ei auttanut, niin täytyi tehdä siirto, eli päiväuni siirrettiin yöunille.
Tilatessani illalla koirallemme eläinlääkäriä kesälomareissun pakollisia kuvioita varten, ajattelin kysyä, josko olisi mahdollista saada myös kotirouvalle rokote ”raivotautia” vastaan. Sekä koira, että lapsi ovat saaneet prouvan viime päivinä raivon partaalle. Hammaskivet voisi myös samalla kertaa rapsutella pois ja loishäätökin olisi ehkä tarpeen. Perjantai-iltana tämä mukava hetki siis koittaa. Viime reissulla koirani haukkui odotusaulassa oven pielessä olleen pienen posliinikoiran pataluhaksi ja ilmeisesti tajuttuaan, että ko. olento ei ollutkaan elävien kirjoissa, nolostui niin paljon, että sen jälkeen pysyi kovinkin hiljaa. Jopa vastakkaisella puolella häkissä hoitovuoroaan odotellut hiiri oli äänekkäämpi. Tällä kertaa kaadamme varmaan akvaarion…
Perjantaita odotellessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti