Muksun kuulumisia...

Tähän väliin voisin kertoa muksun kuulumisia, ettei mene taas ihan mielikuvitusmaailman puolelle kaikki jutut…

Nyt jos koskaan täytyisi kiinnittää huomiota omaan käytökseen puheen lisäksi, sillä neitomme on kuin apina, joka matkii kaiken mahdollisen mitä vanhemmat ovat tehneet. Tietenkin kaikki matkimalla tehty tehdään hiukan omin maustein.

Olen rasvannut iltaisin lapseni suun ympärystää Bepanthenilla, koska se on kohtalaisen kuiva (raukka on perinyt vanhemmiltaan Keratosis pilariksen, eli talirauhasten sarveistapit) eli luvassa näppyä käsivarsiin, reisiin, kasvoihin ja ehkä myös pakaroihin. Toivottavasti pääsee aikuisiällä vaivasta eroon.  Keskiviikkoaamuna havahduin sitten siihen, kun lapsemme kasvojen lisäksi papan silmäterä, eli taulutelevisio, oli bepanthenilla voideltu.  Molemmissa kohteissa oli reilu kerros rasvaa, minkä lisäksi sitä oli myös tv-tasolla. Eipä auttanut muu kuin tarttua rättiin ja putsausaineeseen. En kuitenkaan löytänyt isännän mikrokuituliinoja ja näin ollen telkussa on edelleen pientä vauhtiraitaa, mutta eipä ole Mr. Microkuituliinakaan huomannut vielä tätä karmeaa rasvamuodostelmaa.

Olen myös rasvannut omia jalkojani aktiivisesti viimeisen viikon ajan. Ostin DMstä kahta erilaista jalkarasvaa ja molemmissa on maininta, että rasvaa ei tulisi laittaa alle kolmevuotiaalle lapselle. Koetin myös laittaa purkit sellaiseen paikkaan, että neiti ei niihin ylety. Mutta kuinkas sitten kävikään, torstaiaamu alkoi iloisella yllätyksellä, muksu oli siirtänyt sohvan tyynyt lattialle ja näin ollen hän istui siis sohvan ”runko-osan” päällä. Sohvan osat, joiden kangasta ei voi pestä olivat yltä päältä jalkarasvassa, tämän lisäksi rasvassa oli neidin legginsit, kädet ja jalkapöydät. Jalat olivat siis rasvattu oikein huolellisesti! Tämän lisäksi neiti on jo pitkään harrastanut nuken jalkojen ”raspausta” suihkussa, sekä välillä hiukan myös omiensa. Äidiltä on opittu myös nenän kaivuu, sormien syönti ja varpaan kynsien repiminen (niin, todellakin harrastan melkein 40 vuotiaana tällaisia helekutin harrastuksia) että ottaa päähän, mutta minkäs teet. Eilen illalla lapseni näytti nukkumaan mennessämme, kuinka hän osaa ”hieroa sormenpäitä yhteen”, samalla tavalla miten pappakin tekee. Eilen yritin myös jättää neidin nukkumaan meidän sänkyymme. Pienenä testinä jos vaikka saisimme ensin pinnasängystä toisen laidan vaihdettua matalaksi. Arvasinhan minä, että sieltä se kohta tulla tepsuttaa, niin kuin kävikin. Toisessa kädessä oli papan kännykkä ja toisessa ranteessa papan kello neidon saapuessa olohuoneeseen.

Meillähän käytetään silloin tällöin ”jäähytaktiikkaa”. Muksu sijoitetaan jäähylle pieneen hyllyn ja seinän välissä olevaan nurkkaan (kuulostaa karmealta). Viime viikolla neiti otti ohjat omiin käsiinsä, sillä aina kun hän tiesi tehneensä pahaa tai jos puhuttiin jäähystä, tapahtui ryntäys jäähypaikalle ja neiti pakitti ”jäähyaitioonsa” lysäytti hartiat rennoksi ja suun mutruun.  Tämä on varmasti kasvatuksellisessa mielessä huono juttu, sillä lapsihan ohjailee itse tilannetta, mene ja tiedä, mutta minun mielestäni se oli vaan jotenkin suloista ja söpöä.

Neiti on oppinut tekemään myös palapelejä, joka tuntuu olevan tällä hetkellä suosikkiharrastus.  Kikki, Minni, Puto, Deisi ja Akudonal rakentuvat käden käänteessä.  Tämän lisäksi kirjojen kuvat ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän ja tarinaakin jaksetaan kuunnella jo pari sivua pidempään. Olemme käyneet myös Nalle Puh pyörällä ulkoilemassa, joskin yleensä ulkoilusta tulee äidin bodauskeikka, koska muksu tahtoo syliin vähän väliä. Kolmetoista kiloa tuntuu jo tästä äidistä raskaalta taakalta! Kävimme perjantaina taas katsomassa lampaita ja takaisintulomatkalla lapseni ryntäsi oma-aloitteisesti metsään. Sieltä tultiin sitten metrin mittainen keppi kädessä heilumaan tien viereen ja heittelemään keppiä. Loppuviimeksi jouduin kantamaan muksun pois metsästä, äidille kun sanotaan vain ”hei-ei” ja painellaan pusikkoon. Viikkoa aikaisemmin ollessamme lenkillä, neiti huuteli samaa ”hei-eitä” ja paineli tyynesti kolmensadan metrin päähän taakseen katsomatta. Siinä vaiheessa se on aina äiti joka perään juoksee. Tuntuu vähän siltä, että neitimme on liiankin helppo kohde kaikenmaailman namusedille!

Ulkoilureissuilla huudellaan aina varmuuden vuoksi tasaisin väliajoin ”Hallou!” ja nostetaan käsi pystyyn. Siinä vaiheessa kun olemme kuitenkin lähellä jotain ihmistä, ei sanota mitään, mutta taas kun päästään matkaan ja ollaan turvallisen matkan päässä kohteesta, niin ”Hallou!” kuuluu jälleen. En tiedä mistä tämä Hello:n ja Hallo:n yhdistyminen juontaa juurensa, mutta tällä hetkellä on siis käytössä tervehdys, joka kuulostaa englantilaissaksalaiselta.

Olemme myös opetelleet sanomaan numeroita yhdestä viiteen, lapseni lempinumero tuntuu olevan kuitenkin kaksi…toista.

Kävimme myös ostamassa kasan uusia kenkiä, karvavuorelliset saappaat ja kahdet talvimonot. Kokokin on jo huikeat 25, mutta eipähän purista varvasta.

Eilen meillä taas Famo ja Mufa pussailivat. En tiedä miksi lapseni haluaa aina kuvien pussailevan keskenään. Toki meille pusutellaan paljon, tai minä olen kokoaikapussaaja ja pusuttelen ja halailen lastani ehkä jopa vähän liikaakin, sanon myös ”ai, että (miten söpö tms.) ja lapsenikin sanoo ”ai että” kun hän pussailee ja halailee nukkejaan. Eilen jopa silloin kun halaili pappaansa. Ulkoilureissuilla täytyy pussata jopa pyörässä olevaa Nalle Puhin kuvaa...

Huomenna neiti saakin leikkikaverin viikoksi kun kaimani tulee tyttärensä kanssa meille kyläilemään. Luvassa on siis mukava viikko. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita… kenties.

Hei-ei!

Kotirouvan huolto-opas vuosimalli -74

“Vanhuus ei tule yksin” käy sanonta, joka pitää aika hyvin paikkansa. Vanhuus tulee nimittäin yhdessä miljoonan vaivan kanssa. Varsinkin tällaiselle hypokondriakille, jolla on aivan liian paljon aikaa miettiä jokaisen jomotuksensa alkuperää. Tällä hetkellä polvet ovat sanomassaan sopimustaan irti ja pohjetta vihloo… onko odotettavissa siis veritulppa? No, olen hyvä kasvualusta ”katastrofiajattelulle”!
Tästä jokapäiväisestä valitustulvastani (josta mieheni joutuu kärsimään) kantautui mieleeni seuraavanlainen ajatus: Kun autoillakin kerran on huolto-ohjelma, niin miksi ei kotirouvillakin! Siispä seuraavassa lanseeraan…

…Kotirouvan huolto-ohjelman

Heti aluksi mainittakoon, että ennen kotirouvan käyttöön ottoa täytyy muistaa, että kotirouva on saattanut olla jo aiemmin koekäytössä, mutta se on jostain syystä palautettu. Ensimmäinen koekäyttö on saattanut olla myöskin liian rajua. Näin ollen kotirouvaan on saattanut jäädä ensimmäisen koeajon jäljiltä peruuttamattomia vikoja. Joillekin voi käydä myös sellainen tuuri, että kotirouva löytyy heti ensimmäisestä koeajosta. Tässä tapauksessa on kuitenkin vaarana, että Kotirouva ”nostaa kytkintä” kesken matkan, vaihtelun vuoksi!

Yleensä käytetynkin kotirouvan kanssa alkutaival sujuu moitteettomasti, jos aikaisemmat vuosi huollot ovat suoritettu asianmukaisesti. Nykyään kannattaa kuitenkin varmistaa, että ”ajokilometrit” ja huoltovälit täsmäävät, koska muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä. Toisia kotirouvia kun ajellaan vuodessa triplasti enemmän kuin toisia!

Jos kotirouvasi on vuosimallia -74 tai vanhempi, olet todennäköisesti jo joutunut tekemään (ehkä jo useamminkin) seuraavat huoltotoimenpiteet. Ruosteen esto, pohjan massaus, jakopään hihnan vaihto (tämä on syytä tehdä säännöllosesti, sillä jos hihna katkeaa, homma tyssää siihen) pinnan hionta ja lakkaus. Tämän ikäinen kotirouva kuuluu jo sarjaan ”Historic”, mutta hyvällä ja säännöllisellä huollolla pystyt pitämään kotirouvasi vielä pitkään kunnossa.

Asuinpaikastanne riippuen joudut tekemään vuosittain renkaan vaihdot, slikseillä ei kannata missään tapauksessa päästää kotirouvaa matkaan, pientä kitkaa tai nastaa, niin pysyy rouva paremmin pystyssä. Voit silloin tällöin ilahduttaa kotirouvaasi panostamalla laatuun ja ostaa vaikka Nokian kumit.
Sitten tulee aika, kun on pakko tehdä muutamia isompia korjauksia. Alapallonivelet kannattaa tarkistaa ja vaihtaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos kotirouvasta kuuluu epämääräistä ulisevaa ääntä ajaessa. Kannattaa tarkistaa ovatko laakerit vioittuneet. Laakerin vaihto poistaa ulinan ja ajelu on jälleen miellyttävää. Voit ostaa erikseen jakopäähän vielä omat kuulalaakerit, jolla saat jakopään entistä tiiviimmäksi, muista kuitenkin poistaa laakerit ennen ajelua, jos et muista, voi edessä olla hintava sisätutkimus!

Kardaaniakseli on myös syytä vaihdattaa sen vioittuessa, jos haluat kotirouvasi pyörivän molempiin suuntiin. Jos siis löydät kotirouvasi kiertämästä kehää, saattaa olla että kardaaniakselissa on vikaa.

Siinä vaiheessa, kun taloudessasi alkaa tuoksua epämiellyttävälle tai kotirouvastasi pääsee epämääräistä pauketta ja tummaa pakokaasua, kannattaa tarkistaa pakarin kunto. Pakoputki koostuu kolmesta osasta (josta viimeisen osan pää on hiukan pakaroiden välistä näkyvissä). Ensin kannattaa tarkistaa mikä osista on vioittunut, mutta halutessasi voit tietenkin vaihtaa koko pakoputken. Lisäksi on syytä selvittää, käykö kotirouvasi kaksi- vai nelitahtimoottorilla ja jos kyseessä on siis jo ”Historic” mallinen rouva, voi olla, että et pääse sillä ajelemaan kaikkiin Saksalaisiin kaupunkeihin jos päästöasiat eivät ole kunnossa tai katalysaattori puuttuu.  Pakoputkisto koostuu siis alkupään putkesta, kollektorista, eli kerääjästä, loppupäänputkesta ja loppupäässä olevasta äänenvaimentimesta. Jos kotirouvasi on synnyttänyt malli, voi olla, että äänenvaimentimen suulla on pientä rypälemuodostelmaa eli peräpään pukamaa.  Jos et ole ”tee se itse”-tyyppiä, niin kannattaa viedä kotirouva huoltoliikkeeseen pakarin vaihtoon, sekä rypäleiden poistoon.
Perushuoltoon kuuluu tietenkin säännöllinen öljyn vaihto, sekä muiden nesteiden tarkistus. Jos lämmöt alkavat kohota, on syytä tarkistaa nestetasapaino ja jos kotirouva tuntuu jäätävältä, niin siinä vaiheessa viimeistään kannattaa tarkistaa pakkasnesteet oikeisiin arvoihin.  Öljyä voi lisätä jopa ajon aikana, koska kuivana ajelu voi saada hiertymiä aikaiseksi jopa kuskiin. Kotirouvan vaihdekeppi on ”ulkoistettu” ja se sijaitsee kotirouvan aviopuolisossa. Vaihdekepin koko ja näkö vaihtelee huoneen lämpötilan, lepo- ja työskentelytilan välillä huomattavasti.  Jos vaihdekeppi tuntuu jatkuvasti löysältä etkä saa edes ykköstä silmään, kannattaa viedä keppi huoltoon, tai hankkia rengas joka sijoitetaan vaihdekepin alavarteen ajelun ajaksi! Huomioitavaa on myös se, että ajon aikana lisätty öljy voi aiheuttaa vaihdekepin tarkoituksettoman lipsahduksen pakoputken puolelle.

Vanhoissa kotirouvamalleissa ei välttämättä ole puskurit kunnossa, mutta nykyään on puskurinvaihtokin tehty entistä helpommaksi. Ainut haittapuoli on tietenkin puskurinvaihdon hintavuus. Lopputulos on kuitenkin yleensä erittäin keinotekoinen, mutta miespuolista silmää miellyttävä. Mahdolliset peltivauriot, naarmut ja kosmeettiset haitat ovat myös korjattavissa, mutta kannattaa käyttää ammattilaisia näiden asioiden korjaamisessa.

Jos kotirouvastasi jää nestevana kulkureitille, hälytyskellojen on soitava heti! Moottori on kenties krakaamassa! Jos kotirouvasi vielä yskii, on loppu lähellä. Tässä vaiheessa sinulla on seuraavia vaihtoehtoja. Voit koittaa onneasi ohjelmassa ”Pimp My Ride”, jos onnetar ei kuitenkaan valitse kotirouvaasi tähän tuunaus-ohjelmaan, voit tuunata kotirouvasi itse, tai viedä rouvan jälleen merkkihuoltoliikkeeseen. Moottorin vaihto ei ole halpaa lystiä, mutta halutessasi voit laittaa kotirouvaasi vaikka V8in. Tässä tapauksessa voi kuitenkin lähteä homma käsistä, eli kotirouvaasi tulee enemmän voimaa ja kiihtyvyyttä, joten se ei välttämättä pysy enää käsissäsi. Ole siis tarkka valinnoissasi.

Suositeltavaa on, että virität aika ajoin kotirouvaasi, sekä ajelet sillä säännöllisesti. Jos ajelukerrat jäävät liian vähiin tai niitä ei ole ollenkaan, voi käyttöönotossa ilmetä suuria ongelmia ja moottori voi jopa leikata kiinni.

Jos kotirouvallasi jää usein pitkät päälle, voi se johtua lähellä liikuskelevasta uudemman vuosimallin vaihdekepinkannattimesta, tai yksinkertaisesti siitä, että sähköjärjestelmässä on jotain vikaa. Vanhoissa vuosimalleissa ei muutenkaan ole nykyajan automatiikkaa, joten kannattaa olla tarkkana ja muistaa laittaa valot päälle. Polttimot on myös syytä tarkastaa säännöllisin väliajoin. Akkuvalon palaessa on syytä toimittaa kotirouva laturinhihnan vaihtoon.  Sulaketaulukin kannattaa tarkistaa jos huomaat toimimattomuutta joissain osissa kotirouvaasi.

Olet myös saattanut huomata seuraavan asian, kun hankit kotirouvasi se oli mallia mini, muutaman vuoden päästä huomasit kotirouvasi muuttuneen malliksi sedan, sitten seurasi mallit farmari, perhe, paketti, lava, kuorma ja kenties jopa rekka. Välillä kotirouvasi saattoi muuttua rekasta sedaniksi ja taas takaisin, mutta tälläkään asialla ei ole niin suurta merkitystä, kunhan vain muistat HUOLTAA rouvasi KUNNOLLA!

"Pientä laittoo se vaatii vaan..."

Kotirouvan rupsahduspäiväkirja osa II

Tuumasta toimeen, näin voi sanoa! Tämän vuoden alussa olin pikaisella kahden kuukauden Suomi-visiitillä. Reissun täytti wc-remontti ja armoton stressi. Ystäväni miehen avustuksella aloitin kuntoilun nimeltä ”vessan kaakelin irrotus poravasaralla”. Kaakelia oli parhaimmillaan kolmessa kerroksessa päällekkäin ja näin ollen touhu oli naisellisesti ilmaistuna ”vittumaista”. Treeniohjelma jatkui näiden seinistä irronneiden kaakeleiden kantamisella asunnosta pari kerrosta alaspäin pihalla odottelevaan peräkärryyn. Pieni 25 asteen pakkanen antoi vielä mukavan lisän tähän, ah, niin mukavaan touhuun. Illalla nukkumaan mennessä pölyssä haljenneisiin sormiin sattui niin että itku oli silmissä ja nenästä sai kaivaa rakennuspölyä lapiokaupalla. Silmät punoittivat kuin luumutomaatit ja olo oli kuin Miss Universumilla, siis kaikin puolin hehkeä!
Tästä touhusta ei jäänyt mitään mukavaa mieleen, paitsi se, että päärynän malliin muovaantunut kroppa alkoi muistuttaa banaania, eli stressi ja ruokahaluttomuus olivat vieneet mukanansa muutaman liikakilon.

Kotiin palattuani olin inspiroitunut liikkumaan ja tarkastamaan ruokavaliomme. Eksyin sattuman kautta erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen fitness-rouvan blogiin ja siitä se sitten lähti. Aloin syödä aamupalaksi puuroa raejuustolla ja marjoilla, mitä teen vieläkin. Leipä, pasta, riisi ja peruna poistuivat lautaselta vihanneksien ja marjojen tieltä. Söin rahkaa kuin pieni perkele, sekä aloimme koko perheen kanssa liikkua erittäin säännöllisesti. Kaiken lisäksi söin useammin päivässä kuin normaalisti. Kesään mennessä vaatekoko oli pienentynyt kolmella pykälällä ja mieskin oli siinä sivussa saavuttanut ”normaalipainon”. Kieltämättä peilistä katsoi ”kuivan kesän kurre”, ”Miss Auschwitz” tai “Grilli ribseillä varustettu tissitön teini”.

Kesä meni hevostelun merkeissä ja kiloja taisi sulaa vielä kesän helteissäkin, vaikka ruokavalio koki pienimuotoisia muutoksia olosuhteiden ja himojen pakosta!

Palattuani takaisin kotirouvailun pariin keskityin jälleen syömiseen, eli aloin kasvattamaan luurangohtavan kroppani ympärille hötökerrosta.

Viikko sitten täytin 36 vuotta. Ikä on mielestäni pelkkiä numeroita, mutta väkisinkin se tuo mukanansa myös niitä ”ei niin toivottuja” sivuvaikutuksia. Kasvot alkavat maan vetovoiman ansiosta valahtaa ylöspäin kohoamisen sijasta alaspäin, kroppaan kertyy kasapäin luomia ja karvaa!!  Silmien alle alkaa muodostua kauppakassit ja hormonitoiminta ei saa enää mitään muuta aikaan kun näppyjä, väsymystä ja hikoilua! Tässä vaiheessa on enää ihan turha ajatella, että luonto korjaa tekemänsä vauriot. Jokainen voi tietenkin omavalintaisella toiminnallaan vaikuttaa vauhtiin, jolla kroppamme vanhenee. On olemassa kuitenkin ”veitsettömiä vippaskonsteja”, joilla voimme viilata katsojaa ja ehkä myös itseämmekin linssiin, tässäpä muutama esimerkki, toteutus ja tulos:

Hanki tekoripset! Meikkiä ei tämän toimenpiteen jälkeen välttämättä tarvi ollenkaan ja varsinkin kesällä nämä omiin ripsiin liimattavat ripset ovat oiva ja helppo naamankaunistuskonsti. Älä toimi kuitenkaan niin kun minä tein, eli…
Hanki ripsiä päivää ennen H-hetkeä, minun tapauksessani ennen ystäväni häitä. Ripsiä ei saa kastella vuorokauteen niiden laittamisen jälkeen. Minä heräsin seuraavana aamuna mökin sängystä vasen silmä turvoksissa, koska olin ilmeisesti nukkunut ”silmälläni” sängyssä ja ripset olivat ottaneet kontaktia tyynyyn, mikä aiheutti järjettömän turvotuksen silmäni luomiin. Koko aamu meni lasketellessa turvotusta pakastimesta löytyneiden apujen kanssa.
 Älä myöskään oleta, että avio-/avopuolisosi huomaisi kasvoissasi mitään eroa ripsien laiton jälkeen. Isäntä arvuutteli pari päivää toimenpiteen jälkeen, miksi olin käynyt kosmetologilla, kun kasvoissani ei näkynyt mitään parannusta. Kulmakarvani olivat kuulemma muuttuneet vaaleammiksi (johtuikohan siitä, että ripset olivat muuttuneet mustiksi). Ei edes siinä vaiheessa huomattu mitään, kun rouva heräsi puoli päätä turvoksissa seuraavaan aamuun. Seuraavalla kerralla laitan siis vähintään kaksi senttiä pitkät harjat ripsiini, jotta isäntäkin huomaa. Että nyt sitten voit Rakkaani tästä lukea, että vaimosi laitatti 30.7.2010 ripsiinsä pidennykset, jotka ovat nyttemmin tippuneet ripsien kasvun myötä. Jos kieriskelisin kahisevassa, niin pitäisin tällaiset omiin ripsiin liimattavat ripsenpidennykset ikuisesti silmissäni. Huoltoväli ripsille on 3-4 vko ja kotirouvan tilipussi on aika tavalla tyhjä, joten tämä niin kuin myös rakennekynnet ovat haaveilulistan kärjessä.

Hanki nostetta ryntäisiin! Olin lähdössä ystäväni kanssa syntymäpäiväni kunniaksi rentouttavalle prouvain-kylpyläpäivälle ja minun piti hankkia itselleni uima-asu, jonka alaosakin pysyisi päällä. Sen verran oli varsi aikaisemmasta kaventunut, että vanhojen uima-asujeni alaosat valahtivat puoleen tankoon vesileikkien aikana…
Lähdin siis eräänä ehtoona Trieriin tarkoituksenani ostaa uusi uimapuku tai bikinit. Eksyin kuitenkin jostain syystä erään halpamarketin alusvaateosastolle sovittelemaan push-upeja. Minulla oli todennäköisesti joku harhakuvitelma siitä, että saisin rintavarustukseni näyttämään uhkeammalta sijoitettuani ne ”ylöstyöntäjiin”!! Sovitin jos jonkinlaisella täytteellä varustettuja liivejä tusinoittain. Ei auttaneet, geeli-, ilma-, eikä tekokuitutäytteet, jos tissejä ei ole, niin niitä ei yksinkertaisesti ole. Täytyisi ilmeisesti tehdä Martina Aitolehdet ja hankkia Tee-kupit, eivätkös ne ole kuitenkin isommat kuin esimerkiksi, Kahvi-kupit. Tällä hetkellä edustan Espresso-kuppikokoa.
Löysin kuitenkin itselleni bikinit ja niihin kahdet yläosat. Espressoja myötäilevät ja sitten kokoa kahvikuppi, joiden sisään jää tyhjää tilaa… Tämän lisäksi käteeni tarttui muksulle toppahaalarit, sekä pari yöpaitaa. Kauppareissu päättyi tietenkin isännän puheluun ”Missä se vaimo oikein Cuppaa?”

Kuvittele olevasi kokoa ”teini”! Jostain syystä haaveilen kovasti uusista ”kireistä” slim-mallisista farkuista, sekä overknee-saapikkaista. Saatuani isältäni syntymäpäivälahjaksi numeroita näytöllä, ajattelin ostavani uudet farkut. Lähdin siis jälleen kaupoille. Valittuani epämääräisen kasan sovitettavia farkkuja siirryin sovituskoppiin. Jo ensimmäiset housut päälle saatuani muistin, miksi en yleensäkään tykkää slim-mallin farkuista. Olo oli kuin HKn sinisellä prinssinnakin kuorissa. Sama tunne jatkui housu housulta, kunnes löytyi ensimmäiset päälläpitokelpoiset housut. Sekään riemu ei kauaa kestänyt. Käännyin ympäri ja tuijotin peilistä ahteriani. Liian pienet hiukan vinoon asennetut perstaskut eivät tehneet oikeutta pakarilleni! Ahterini näytti järkyttävältä, hipsterieni alareunat olivat pureutuneet löysiin pakaroihini ja niihin lisättynä vinot pienet silmiltä näyttävät taskut antoivat sellaisen vaikutelman, kuin bebani olisi vääntynyt hirveään irvistykseen joka sanoi, ”herää Ämmä unistas, et ole mikään teini enää!”
Sovittelin myös yläosia ja ostin melkein legginsit ja säärystimet, mutta jotenkin se taas kääntyi niin, että poistuin kaupasta ilman ostoksia. Koska mikään ei ollut tarpeeksi sopiva, hyvännäköinen ja hinta-laatusuhteeltaan riittävän hyvä. Sen lisäksi mittaan vaatteiden hintoja nykyään sillä, kuinka moneksi päiväksi saan ostettua perheelle samalla rahalla ruokaa…
Kävin myös kenkäkaupassa, mistä ei myöskään jäänyt mitään käteen. Loppuviimeksi löysin itseni viiniosastolta ruokakaupasta. Ajattelin siis kokeilla keinoa ”juo itsesi kauniiksi!”…

Mene kylpylään rentoutumaan, kauppakassit silmien alla pienenevät huomattavasti näkemiesi kassien rinnalla! Lähdin siis ystäväni kanssa Bitburgiin kylpylään, jonne Isäntä oli saanut 40 vuotislahjahksi äidiltään  ja siskonsa perheeltä lahjakortin. Lukuisista suostutteluista huolimatta perheemme pää ei suostunut lähtemään ”julkiseen läskinäyttelyyn” ja päätin käyttää lahjakortin itseeni oman syntymäpäiväni kunniaksi. Luvassa oli altaissa löhöämistä, jalkahoitoa ja hierontaa, sekä paljon muuta mihin en osannut edes valmistautua.
Olimme jo aamuvarhain liikkeellä ja kylpylässä olikin vielä aamulla leppoisa tunnelma. Otimme kylpyläkortin koko päiväksi ”saunamaailmalla”, olihan minun luonnollisesti päästävä Suomalaiseen saunaan jos siihen kerran oli mahdollisuus. Kylpylässä oli kyllä niin kuuma ja kostea ilma, että se kävi melkein saunasta. Lilluimme ensin porealtaissa, jonka jälkeen kävimme vielä aamukahvilla. Sitten päätimme siirtyä saunojen puolelle. Ystäväni oli kovasti miettinyt, olisiko saunassa miehet ja naiset keskenään alasti. Minäkin muistan serkkuni maininneen, että jossain saksalaisessa kylpylässä olivat kaikki olleet alasti, siis miehet että naiset. Kävellessäni kierreportaita ylös kohti saunoja vakuuttelin suureen ääneen ystävälleni, että kyllä siellä on varmasti ainakin pyyhkeet kaikkien päällä. Päästyäni saunojen puolelle, minun täytyi perua saman tien puheeni, koska olin heti kättelyssä törmännyt kahteen pariin kasseja killuttimineen!! Ystäväni käveli vielä pari askelta eteenpäin (minä jämähdin siihen paikkaan) ja katsoi ensimmäiseen saunaan, jossa joku istuskeli ns. reva levällään. Noh, siitäpä me neitseelliset prouvat sitten ryntäämään rappusia alas.
Pienen miettimistauon jälkeen päätimme kuitenkin palata pääkallopaikalle. Suomalaiset saunat sijaitsivat ulkona ja saunaosastolla piti olla vielä huone missä sai lueskella esim. kirjaa tai vain rentoutua. Suuntasimme siis takaisin saunaosastolle etsien ovea, josta voisimme siirtyä ulos. Vihdoin löysimmekin pihanperukoilta saunat ja menimme ”Tuli-saunaan”. Pettymyksekseni huomasin, että saunassa ei ollut pisaraakaan löylyvettä. Se ei kuitenkaan kauaa kerennyt vaivata, koska sisään asteli mies pyyhe olkapäällä ja hänpä heti sanomaan että: ”Tämän on nudistialue!”, sen verran epämääräinen oli herran piipitys, joten kysyimme ”Anteeksi mitä?”… herra toisti: ”Tämä on nudistialue, ottakaa uimapuvut pois!”… buahahaahaaaaa… sinne jäi äijä pienen velikultansa kanssa saunomaan, koska me poistuimme tuli perseen alla paikalta.
Menimme hetkeksi rentoutumishuoneeseen makoilemaan ja kun poistuimme sieltä, kuljimme saunaosaston baarialueen läpi. Tällä alueella kaikilla oli pyyhe tai kylpytakki yllä, mutta siinähän se meidän Herra Nudistimme seisoi baaritiskillä valkoinen pers loistaen pyyhe edelleen olkapäällä. Kyllä naisia nauratti, olimme muuten yhden ainoan naisihmisen lisäksi ainoat naiset koko saunaosastolla, enkä kyllä yhtään ihmettele, että miksi.
Eipä tarvitse enää toiste eksyä saksalaisen kylpylän saunaosastolle, jos siellä ei ole naisten saunavuoro!! En tiedä vaivaako ahdasmielisyys, mutta mielestäni touhu vaan on todella PERVERSSIÄ! Eikä minua todellakaan kiinnosta (eikä kiihota) katsella hiukan pyylevöityneiden vanhojen miesten karvaisia kasseja ja killuttimia. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka kuinka on suunnitellut katsovansa kohti kaakkoa, kun vastaan kävelee alaston mies, niin jotenkin kummasti huomaakin tuijottavansa kaakon sijasta kohti kasseja! Silmätkin varmaan pyörivät kuin pajatso, mutta pieni silmienpyörittely saa varmasti aineenvaihdunnan silmäpussialueella käyntiin…
Sitten nautiskelimme iltapäivällä vielä jalkahoidosta ja hieronnasta. Kassien jättämistä traumoista huolimatta päivä oli oikein mukava, vaikka tiedän, että se olisi ollut vielä mukavampi jos olisin jakanut sen rakkaan lapseni kanssa. Kylpylä kun oli selkeästi enemmän tehty lapsiperheille kuin rentoutusta hakeville prouville.
Hienoa kuitenkin olla hetki pois kotoa, niin näkee taas paremmin rakkaan pienen perheensä arvon.

Jos siis olisin miljonääriäiti, niin minulla olisi tekoripset, rakennekynnet, tatuoidut kulmakarvat, kuukausittainen jalkahoito, kasvohoito, manikyyri ja viikoittainen hieronta. Pers’ onal- trainer, niin ja varmaan vielä pers-implantit ja tissit.

Mutta… olen Kotirouva ja erittäin onnellinen sellainen. Minulla on perhe, olemme terveitä ja meillä on joka päivä lautasella ruokaa!!

Missä kauko?!

Rakas pienokaiseni täytti jo kohta kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kaksi vuotta. Juhlan kunniaksi meillä oli muutama vieras. Tapoihini sopivasti jätin kaiken viime tippaan ja jahkailin tarjottavienkin kanssa loppumetreille saakka. Lauantaina isäntä otti osaa siivoamiseen imuroiden ja pesten lattiat!!! Miehisen siivouksen aikana minä pyörin kaupoilla ostelemassa tykötarpeita herkkupöytään. Kauppareissu kesti ja kesti, koska jouduin ostamaan tavanomaisesta poikkeavia tarvikkeita ja pyörin kaupassa holtittomasti ympyrää.

Sunnuntaiaamu alkoikin sitten piirakoiden kokkailulla ja leivän leipomisella. Isäntä halusi suolaista piirakkaa ja minä väänsin kinkkujuusto- ja vuohenjuustotomaattipiirakat. Sen lisäksi tarjolla oli salaattia ja paljon ”oheismateriaalia” lihapullasta feta-juustoon. Halusin vielä testata kuinka Focaccia-leivän teko onnistuu ja opin jopa lausumaan tämän leivän nimen oikein kun yksi vieras oli italialainen. Parhaalla ystävälläni on muuten melkein samanniminen hevonen…  (DVD leffoistahan saa toisinaan valita ”hauskat faktat” pop-upit, niin mikäjottei kotirouvakin voi väliin laittaa tällaisia pieniä faktatietoja blogiinsa, joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä tarinan kulkuun). Jälkiruuaksi ystävämme oli loihtinut hienon vaaleanpunaisen elefanttikakun jonka lisäksi meillä oli paljon hedelmäkuutioita ja jäätelöä, unohtamatta tärkeimpiä, eli suklaa ja kinuski soooooooosia.

Vieraiden oli tarkoitus tulla neljältä ja kello kolme oli pakko päästä vielä suihkuun, luonnollisesti kaikki asiat olivat vielä kesken ja se viime hetken paniikki otti prouvasta vallan. Tämä ilmeni pienimuotoisella jäkätyksellä isännälle. Isäntä kun oli kantanut kortensa kekoon jo edellisenä päivänä ja oli koko sunnuntain keskittynyt ampumaan sotapelin vastustajia.(Muurahaiset kyllä kantavat kortensa kekoon joka päivä, mutta tiesitkös että muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi?) jaaha, tämä ei kyllä nyt edes naurata enää kotirouvaakaan, joten keskitytään olennaiseen…

Lapsemme oli ollut viimeisen puolitoista tuntia päiväunilla ja herättyään hän sai juhlamekon ylleen. Sen jälkeen alkoikin äidin kattauksen uudelleen järjestely. Nalle Puh pillit vaihtoivat paikkaa kupeista keittiön lattialle syöttötuolin alle piiloon ja lautasetkin saivat kyytiä…

Vihdoin vieraat saapuivat ja pääsimme tositoimiin eli syömään.  Vieraille tuntui maistuvan emännän kokkaukset erittäin hyvin, mikä on luonnollisesti suurin kiitos allekirjoittaneelle! Muksumme teki lihapulla, porkkana, kurkku ja juustolautasestaan omenamehun avulla keittoa. Yritti syödä naapurin lautaselta ja käyttäytyi muutenkin todella kaksi vuotiaan tavoin. Lahjatkin avattiin äidin avustuksella vasta syömisen jälkeen, kun ei vielä oikein ymmärretä, että paketissa on jotain sisällä. Kiinnostavampaa tuntuu olevan paperi, varsinkin jos siinä pomppii ”Tiga”- eli Tiikeri…

Juhlat jatkuivat kakun ja jäätelön syönnillä, sekä serpentiinien repimisellä ilmapallojen poksahdellessa. Mamma oli ostanut myös ”paperitorvia”, jotka eivät kauaa ehjinä pysyneet, mutta jotenkin nekin saatiin aluksi toimimaan vaikka synttärisankarin keuhkontilavuus ei aluksi meinannut riittää.  Ensimmäisten vieraiden lähtiessä äippä koko yllärin, koska päivänsankari sanoi Hei-ein ja Tsüs-üsin lisäksi Pai-ai!! Näin oli siis opittu taas yksi uusi asia!!

Loppuillan muksuni työnteli Alex-leijonaa rattaissa ja katseli ystävämme paidan kauluksesta sisään. Kovasti nauratti, mutta mitään ei sanottu. Normaalisti lapseni sanoo ”tissi” kun hän katsoo minun paidankaulukseni sisään, nyt kohteet olivat kuitenkin noin kuusi kertaa suuremmat kuin äidillä, joten saattaa hyvinkin olla, että lapseni ei tunnistanut kyseessä olevan ”tissit”.  Sitten päästiinkin jälleen huutelemaan Pai-aita kun loputkin vieraat lähtivät.

Aika tuntuu saaneen siivet selkäänsä. Silloin kun olin itse pieni, muistan kesälomankin tuntuneen ikuisuudelta, nyt taas vuodet vierivät eteenpäin kauheata vauhtia. Neitikin varttuu siinä missä aika kuluu, kaikesta kehityksestä en kyllä äitinä ole niin kovin ylpeä, vaikka tässäkin tapauksessa (niin kuin koiran koulutuksessakin) voin vaan taas katsoa peiliin!! Muksumme kasvaa siis ympäristössä jossa eniten kuulee tällä hetkellä puhuttavan suomea, joka on äidin ja lapsen kommunikointikieli. Isän kanssa puhutaan taasen ruotsia ja televisiosta kuullaan saksaa. Silloin tällöin neiti kuulee puhuttavan myös englantia. Tällä hetkellä osataan muodostaa noin kolmen sanan lauseita… ”Fia haluu… ei”, ”Akkuti haluu… ei”, ”Paita pois… ei”, ”Pappa haluu…ei”, ”Mamma haluu… ei”, ”Mufa haluu…ei”,  mutta kaikkein kamalinta on, että lapseni sanoo ”Missä kauko?”… eli kaukosäädin!!! Mitenkä niin meillä on katsottu liikaa televisiota!??!! Luimme juuri Ilta-Sanomista kauhutarinan pojasta joka oli katsonut liikaa Tuomas-Veturia ja poika eli tässä lastenohjelma maailmassa. Meidän perheessä alkoi välittömästi televisiolakko!
Eilen illalla yritimme katsoa isännän kanssa Shrek kolmosta, mutta tokihan neiti parkaisi sängystänsä sellaiset serenadit, että äidin täytyi rientää hätiin. Yritimme jatkaa tutimista ISOlla sängyllä. Kolme kertaa koetin nousta ja lähteä kun luulin neidin nukahtaneen, mutta jokaisella kerralla neiti kääntyi, katsoi minua silmiin, laittoi käden poskelleni ja painoi pääni takaisin tyynyä vasten. SELVÄ, ei mennä mihinkään.
Sitten teimme isännän kanssa vuoronvaihdon ja kun sain elokuvan katsottua, kuului makuuhuoneesta kirkkaalla äänellä, ÄITI! Pappa nukkui (ei tunnustanut) vieressä ja muksu istui reippaana sängyllä. Muutaman kerran olen nukuttanut muksua sängyllämme ja lähtenyt sängystä siinä uskossa, että neiti nukkuu, mutta päästyäni makuuhuoneen ovelle kuuluu takaani jo iloinen lapsen paljaiden jalkojen ”läpinä” neidin astellessa reippaana parketilla. Tokihan neiti on oppinut jo käyttämään äitiä hyväksi tässä ”pyääää, en tahdo nukkua, mutta sormeni osoittaa tuohon isoon sänkyyn jossa uni tulisi varmasti heti”-jutussa. Toisaalta juuri tällaiset yhdessäolohetket ovat niitä parhaimpia, neiti toistelee sanoja joita hän on oppinut, kuiskii minulle omia höpöhöpö-juttuja , pussaa vähän väliä ja hymyilee ja kihertelee. Juuri tällaisina hetkinä sitä tuntee itsensä onnekkaaksi kun on saanut näin ihanan naperon itsellensä.

Lähdin tässä viime viikolla jälleen kerran aloittamaan kielikurssia ja minulle kävi toki vanhanaikaisesti, eli kurssi ei alkanutkaan. Onneksi paikalla oli myös toinen, joka olisi aloittanut kurssin, joten ei tarvinnut miettiä onko päässäni jotain vikaa. Kurssi alkaa sitten kuukauden päästä (jos alkaa).  Kolmas kerta toden sanoo!! No, asiahan ei ollut tämä, vaan se, että oltuani poissa kotoa noin kaksi tuntia ja palattuani ruokakassit pullollaan takaisin kotiin. Totesin, että seinille oli ilmestynyt tilataidetta. Punaisella vahaliitukynällä oli piirretty juuri sellaista syheröä, mitä kaksivuotias taiteilijan alku mielellään piirtää. Nyrkkiotteella isosti sinne tänne! Yllätyksekseni löysin tilataidetta myös pienen lampun pienenpienen valokatkaisijan takaa, eli tarkkaa työtäkin oli tehty.  Isäntä kertoi poistuneensa hetkeksi  (karkea arvioni n. puoli tuntia) hotelli helpotukseen, jonka aikana tilataideteokset olivat ilmestyneet seinille ja oven karmiin.  Jeij, jos hyvin käy ja kielikurssini alkaa, olen poissa kotoa kaksi iltaa viikosta ja voin vain kuvitella, kuinka värikkääksi asuntomme seinät saattavat muuttua! Vessapaperirullan purku on toinen mukava harrastus jota meillä aina silloin tällöin tarkkailun herpaantuessa tapahtuu.

Jugurttijuomaakaan ei kannata antaa liikkuvalle kohteelle, koska sitä löytyy sen jälkeen mielenkiintoisista kohteista, tässä kenkälaatikon sisäpinta saanut kuorrutusta...

Elämä rullaa siis vauhdilla eteenpäin, muksulle on haettu päivähoitopaikkaa, jotta saisimme lisää ystäviä ja neiti oppisi saksaa. Äiti on keskittynyt syömiseen, koska kuivankesänkurre-look alkoi olla jo hiukan luurangohtava ja isäntäkin on kohta taas tyyris tylleröinen. Niin, olihan minulla omatkin syntymäpäivät tämän viikon maanantaina, niitä ei erityisesti juhlittu, mutta kävin ystäväni kanssa lauantaina kylpylässä, jossa tuhlasin itseeni isännän 40-vee lahjakortin, että kiitos vaan Famolle ja Kälylle. Se olikin sellainen reissu, että sen riemut pitää jakaa myös teille, mutta siihen seuraavalla kerralla, sen verran voin jo paljastaa, että Kummeleiden ”munasillaan, munasillaan…”-kappale soi päässä puolet päivästä…

Pai-ai!