Kotirouvan rupsahduspäiväkirja osa II

Tuumasta toimeen, näin voi sanoa! Tämän vuoden alussa olin pikaisella kahden kuukauden Suomi-visiitillä. Reissun täytti wc-remontti ja armoton stressi. Ystäväni miehen avustuksella aloitin kuntoilun nimeltä ”vessan kaakelin irrotus poravasaralla”. Kaakelia oli parhaimmillaan kolmessa kerroksessa päällekkäin ja näin ollen touhu oli naisellisesti ilmaistuna ”vittumaista”. Treeniohjelma jatkui näiden seinistä irronneiden kaakeleiden kantamisella asunnosta pari kerrosta alaspäin pihalla odottelevaan peräkärryyn. Pieni 25 asteen pakkanen antoi vielä mukavan lisän tähän, ah, niin mukavaan touhuun. Illalla nukkumaan mennessä pölyssä haljenneisiin sormiin sattui niin että itku oli silmissä ja nenästä sai kaivaa rakennuspölyä lapiokaupalla. Silmät punoittivat kuin luumutomaatit ja olo oli kuin Miss Universumilla, siis kaikin puolin hehkeä!
Tästä touhusta ei jäänyt mitään mukavaa mieleen, paitsi se, että päärynän malliin muovaantunut kroppa alkoi muistuttaa banaania, eli stressi ja ruokahaluttomuus olivat vieneet mukanansa muutaman liikakilon.

Kotiin palattuani olin inspiroitunut liikkumaan ja tarkastamaan ruokavaliomme. Eksyin sattuman kautta erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen fitness-rouvan blogiin ja siitä se sitten lähti. Aloin syödä aamupalaksi puuroa raejuustolla ja marjoilla, mitä teen vieläkin. Leipä, pasta, riisi ja peruna poistuivat lautaselta vihanneksien ja marjojen tieltä. Söin rahkaa kuin pieni perkele, sekä aloimme koko perheen kanssa liikkua erittäin säännöllisesti. Kaiken lisäksi söin useammin päivässä kuin normaalisti. Kesään mennessä vaatekoko oli pienentynyt kolmella pykälällä ja mieskin oli siinä sivussa saavuttanut ”normaalipainon”. Kieltämättä peilistä katsoi ”kuivan kesän kurre”, ”Miss Auschwitz” tai “Grilli ribseillä varustettu tissitön teini”.

Kesä meni hevostelun merkeissä ja kiloja taisi sulaa vielä kesän helteissäkin, vaikka ruokavalio koki pienimuotoisia muutoksia olosuhteiden ja himojen pakosta!

Palattuani takaisin kotirouvailun pariin keskityin jälleen syömiseen, eli aloin kasvattamaan luurangohtavan kroppani ympärille hötökerrosta.

Viikko sitten täytin 36 vuotta. Ikä on mielestäni pelkkiä numeroita, mutta väkisinkin se tuo mukanansa myös niitä ”ei niin toivottuja” sivuvaikutuksia. Kasvot alkavat maan vetovoiman ansiosta valahtaa ylöspäin kohoamisen sijasta alaspäin, kroppaan kertyy kasapäin luomia ja karvaa!!  Silmien alle alkaa muodostua kauppakassit ja hormonitoiminta ei saa enää mitään muuta aikaan kun näppyjä, väsymystä ja hikoilua! Tässä vaiheessa on enää ihan turha ajatella, että luonto korjaa tekemänsä vauriot. Jokainen voi tietenkin omavalintaisella toiminnallaan vaikuttaa vauhtiin, jolla kroppamme vanhenee. On olemassa kuitenkin ”veitsettömiä vippaskonsteja”, joilla voimme viilata katsojaa ja ehkä myös itseämmekin linssiin, tässäpä muutama esimerkki, toteutus ja tulos:

Hanki tekoripset! Meikkiä ei tämän toimenpiteen jälkeen välttämättä tarvi ollenkaan ja varsinkin kesällä nämä omiin ripsiin liimattavat ripset ovat oiva ja helppo naamankaunistuskonsti. Älä toimi kuitenkaan niin kun minä tein, eli…
Hanki ripsiä päivää ennen H-hetkeä, minun tapauksessani ennen ystäväni häitä. Ripsiä ei saa kastella vuorokauteen niiden laittamisen jälkeen. Minä heräsin seuraavana aamuna mökin sängystä vasen silmä turvoksissa, koska olin ilmeisesti nukkunut ”silmälläni” sängyssä ja ripset olivat ottaneet kontaktia tyynyyn, mikä aiheutti järjettömän turvotuksen silmäni luomiin. Koko aamu meni lasketellessa turvotusta pakastimesta löytyneiden apujen kanssa.
 Älä myöskään oleta, että avio-/avopuolisosi huomaisi kasvoissasi mitään eroa ripsien laiton jälkeen. Isäntä arvuutteli pari päivää toimenpiteen jälkeen, miksi olin käynyt kosmetologilla, kun kasvoissani ei näkynyt mitään parannusta. Kulmakarvani olivat kuulemma muuttuneet vaaleammiksi (johtuikohan siitä, että ripset olivat muuttuneet mustiksi). Ei edes siinä vaiheessa huomattu mitään, kun rouva heräsi puoli päätä turvoksissa seuraavaan aamuun. Seuraavalla kerralla laitan siis vähintään kaksi senttiä pitkät harjat ripsiini, jotta isäntäkin huomaa. Että nyt sitten voit Rakkaani tästä lukea, että vaimosi laitatti 30.7.2010 ripsiinsä pidennykset, jotka ovat nyttemmin tippuneet ripsien kasvun myötä. Jos kieriskelisin kahisevassa, niin pitäisin tällaiset omiin ripsiin liimattavat ripsenpidennykset ikuisesti silmissäni. Huoltoväli ripsille on 3-4 vko ja kotirouvan tilipussi on aika tavalla tyhjä, joten tämä niin kuin myös rakennekynnet ovat haaveilulistan kärjessä.

Hanki nostetta ryntäisiin! Olin lähdössä ystäväni kanssa syntymäpäiväni kunniaksi rentouttavalle prouvain-kylpyläpäivälle ja minun piti hankkia itselleni uima-asu, jonka alaosakin pysyisi päällä. Sen verran oli varsi aikaisemmasta kaventunut, että vanhojen uima-asujeni alaosat valahtivat puoleen tankoon vesileikkien aikana…
Lähdin siis eräänä ehtoona Trieriin tarkoituksenani ostaa uusi uimapuku tai bikinit. Eksyin kuitenkin jostain syystä erään halpamarketin alusvaateosastolle sovittelemaan push-upeja. Minulla oli todennäköisesti joku harhakuvitelma siitä, että saisin rintavarustukseni näyttämään uhkeammalta sijoitettuani ne ”ylöstyöntäjiin”!! Sovitin jos jonkinlaisella täytteellä varustettuja liivejä tusinoittain. Ei auttaneet, geeli-, ilma-, eikä tekokuitutäytteet, jos tissejä ei ole, niin niitä ei yksinkertaisesti ole. Täytyisi ilmeisesti tehdä Martina Aitolehdet ja hankkia Tee-kupit, eivätkös ne ole kuitenkin isommat kuin esimerkiksi, Kahvi-kupit. Tällä hetkellä edustan Espresso-kuppikokoa.
Löysin kuitenkin itselleni bikinit ja niihin kahdet yläosat. Espressoja myötäilevät ja sitten kokoa kahvikuppi, joiden sisään jää tyhjää tilaa… Tämän lisäksi käteeni tarttui muksulle toppahaalarit, sekä pari yöpaitaa. Kauppareissu päättyi tietenkin isännän puheluun ”Missä se vaimo oikein Cuppaa?”

Kuvittele olevasi kokoa ”teini”! Jostain syystä haaveilen kovasti uusista ”kireistä” slim-mallisista farkuista, sekä overknee-saapikkaista. Saatuani isältäni syntymäpäivälahjaksi numeroita näytöllä, ajattelin ostavani uudet farkut. Lähdin siis jälleen kaupoille. Valittuani epämääräisen kasan sovitettavia farkkuja siirryin sovituskoppiin. Jo ensimmäiset housut päälle saatuani muistin, miksi en yleensäkään tykkää slim-mallin farkuista. Olo oli kuin HKn sinisellä prinssinnakin kuorissa. Sama tunne jatkui housu housulta, kunnes löytyi ensimmäiset päälläpitokelpoiset housut. Sekään riemu ei kauaa kestänyt. Käännyin ympäri ja tuijotin peilistä ahteriani. Liian pienet hiukan vinoon asennetut perstaskut eivät tehneet oikeutta pakarilleni! Ahterini näytti järkyttävältä, hipsterieni alareunat olivat pureutuneet löysiin pakaroihini ja niihin lisättynä vinot pienet silmiltä näyttävät taskut antoivat sellaisen vaikutelman, kuin bebani olisi vääntynyt hirveään irvistykseen joka sanoi, ”herää Ämmä unistas, et ole mikään teini enää!”
Sovittelin myös yläosia ja ostin melkein legginsit ja säärystimet, mutta jotenkin se taas kääntyi niin, että poistuin kaupasta ilman ostoksia. Koska mikään ei ollut tarpeeksi sopiva, hyvännäköinen ja hinta-laatusuhteeltaan riittävän hyvä. Sen lisäksi mittaan vaatteiden hintoja nykyään sillä, kuinka moneksi päiväksi saan ostettua perheelle samalla rahalla ruokaa…
Kävin myös kenkäkaupassa, mistä ei myöskään jäänyt mitään käteen. Loppuviimeksi löysin itseni viiniosastolta ruokakaupasta. Ajattelin siis kokeilla keinoa ”juo itsesi kauniiksi!”…

Mene kylpylään rentoutumaan, kauppakassit silmien alla pienenevät huomattavasti näkemiesi kassien rinnalla! Lähdin siis ystäväni kanssa Bitburgiin kylpylään, jonne Isäntä oli saanut 40 vuotislahjahksi äidiltään  ja siskonsa perheeltä lahjakortin. Lukuisista suostutteluista huolimatta perheemme pää ei suostunut lähtemään ”julkiseen läskinäyttelyyn” ja päätin käyttää lahjakortin itseeni oman syntymäpäiväni kunniaksi. Luvassa oli altaissa löhöämistä, jalkahoitoa ja hierontaa, sekä paljon muuta mihin en osannut edes valmistautua.
Olimme jo aamuvarhain liikkeellä ja kylpylässä olikin vielä aamulla leppoisa tunnelma. Otimme kylpyläkortin koko päiväksi ”saunamaailmalla”, olihan minun luonnollisesti päästävä Suomalaiseen saunaan jos siihen kerran oli mahdollisuus. Kylpylässä oli kyllä niin kuuma ja kostea ilma, että se kävi melkein saunasta. Lilluimme ensin porealtaissa, jonka jälkeen kävimme vielä aamukahvilla. Sitten päätimme siirtyä saunojen puolelle. Ystäväni oli kovasti miettinyt, olisiko saunassa miehet ja naiset keskenään alasti. Minäkin muistan serkkuni maininneen, että jossain saksalaisessa kylpylässä olivat kaikki olleet alasti, siis miehet että naiset. Kävellessäni kierreportaita ylös kohti saunoja vakuuttelin suureen ääneen ystävälleni, että kyllä siellä on varmasti ainakin pyyhkeet kaikkien päällä. Päästyäni saunojen puolelle, minun täytyi perua saman tien puheeni, koska olin heti kättelyssä törmännyt kahteen pariin kasseja killuttimineen!! Ystäväni käveli vielä pari askelta eteenpäin (minä jämähdin siihen paikkaan) ja katsoi ensimmäiseen saunaan, jossa joku istuskeli ns. reva levällään. Noh, siitäpä me neitseelliset prouvat sitten ryntäämään rappusia alas.
Pienen miettimistauon jälkeen päätimme kuitenkin palata pääkallopaikalle. Suomalaiset saunat sijaitsivat ulkona ja saunaosastolla piti olla vielä huone missä sai lueskella esim. kirjaa tai vain rentoutua. Suuntasimme siis takaisin saunaosastolle etsien ovea, josta voisimme siirtyä ulos. Vihdoin löysimmekin pihanperukoilta saunat ja menimme ”Tuli-saunaan”. Pettymyksekseni huomasin, että saunassa ei ollut pisaraakaan löylyvettä. Se ei kuitenkaan kauaa kerennyt vaivata, koska sisään asteli mies pyyhe olkapäällä ja hänpä heti sanomaan että: ”Tämän on nudistialue!”, sen verran epämääräinen oli herran piipitys, joten kysyimme ”Anteeksi mitä?”… herra toisti: ”Tämä on nudistialue, ottakaa uimapuvut pois!”… buahahaahaaaaa… sinne jäi äijä pienen velikultansa kanssa saunomaan, koska me poistuimme tuli perseen alla paikalta.
Menimme hetkeksi rentoutumishuoneeseen makoilemaan ja kun poistuimme sieltä, kuljimme saunaosaston baarialueen läpi. Tällä alueella kaikilla oli pyyhe tai kylpytakki yllä, mutta siinähän se meidän Herra Nudistimme seisoi baaritiskillä valkoinen pers loistaen pyyhe edelleen olkapäällä. Kyllä naisia nauratti, olimme muuten yhden ainoan naisihmisen lisäksi ainoat naiset koko saunaosastolla, enkä kyllä yhtään ihmettele, että miksi.
Eipä tarvitse enää toiste eksyä saksalaisen kylpylän saunaosastolle, jos siellä ei ole naisten saunavuoro!! En tiedä vaivaako ahdasmielisyys, mutta mielestäni touhu vaan on todella PERVERSSIÄ! Eikä minua todellakaan kiinnosta (eikä kiihota) katsella hiukan pyylevöityneiden vanhojen miesten karvaisia kasseja ja killuttimia. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka kuinka on suunnitellut katsovansa kohti kaakkoa, kun vastaan kävelee alaston mies, niin jotenkin kummasti huomaakin tuijottavansa kaakon sijasta kohti kasseja! Silmätkin varmaan pyörivät kuin pajatso, mutta pieni silmienpyörittely saa varmasti aineenvaihdunnan silmäpussialueella käyntiin…
Sitten nautiskelimme iltapäivällä vielä jalkahoidosta ja hieronnasta. Kassien jättämistä traumoista huolimatta päivä oli oikein mukava, vaikka tiedän, että se olisi ollut vielä mukavampi jos olisin jakanut sen rakkaan lapseni kanssa. Kylpylä kun oli selkeästi enemmän tehty lapsiperheille kuin rentoutusta hakeville prouville.
Hienoa kuitenkin olla hetki pois kotoa, niin näkee taas paremmin rakkaan pienen perheensä arvon.

Jos siis olisin miljonääriäiti, niin minulla olisi tekoripset, rakennekynnet, tatuoidut kulmakarvat, kuukausittainen jalkahoito, kasvohoito, manikyyri ja viikoittainen hieronta. Pers’ onal- trainer, niin ja varmaan vielä pers-implantit ja tissit.

Mutta… olen Kotirouva ja erittäin onnellinen sellainen. Minulla on perhe, olemme terveitä ja meillä on joka päivä lautasella ruokaa!!