Hammaslääkärillä OSA I

Tästä alkaa kolmen osan jatkotarina, joka kertoo kotirouvan operaatiosta “LeeKot kuntoon”.  Ensin kuitenkin kuva samaisesta risukosta kuin yläkuvassa, pari päivää sitten ja tänään...

Sain siis vihdoin viimein viimevuoden loppumetreillä patistettua itseni ottamaan yhteyttä hammaslääkäriin. Nämä ”neitsytmatkat” saksalaisiin terveydenhuoltolaitoksiin ovat aina aika nihkeästi alkunsa saavia. Jotenkin on vaan niin hankala päättää mihin menee ja jonkin sortin hakuammuntaahan se aina on. Mitään takeita ei siis ole minkälaiseen puljuun sitä on itsensä ilmoittanut, ja retki alkaa aina sanakirjan selailulla.
Eräänä aamuna sain sitten kirjoitettua nettisivujen kautta ajanvarauskyselyn, ja luonnollisesti ilmoitin olevani jonkin sortin tuskissa, koska tiesin, että saan näin ajan nopeammin. Olen tottunut siihen, että Suomessa ajan saattaa saada kuukausien päähän, joten olin pudota penkiltä kun minulle soitettiin reilun tunnin päästä ja kysyttiin sopisiko aika heti seuraavan viikon maanantaina!! No sopihan se.

Hammaslääkäri sijaitsee Trierin keskustassa eli noin parinkymmenen kilometrin päässä meidän tuppukylästä. Syy miksi valitsin tämän hammaslääkärin, oli yksinkertaisesti se, että nettisivut olivat tyylikkäät, netin kautta sai varattua ajan ja hammaslääkärin tilat vaikuttivat asiallisilta. Toki minua alkoi heti arveluttaa, että mitähän se todellisuus oikeasti on, kun kaikki näyttää niin hienolta ja ajankin sai heti!!??

Olin täyttänyt jo ensimmäistä käyntikertaa varten netistä löytyvän lapun, jossa kyseltiin kaikki mahdoton ja mahdollinen. Toivottavasti en ruksannut kohtaa ”haluan aina nukutuksen”...
Olenkin kertonut tästä ensimmäisestä käyntikerrastani aiemmin, eli silloin kävi selväksi, että vanhat amalgaamit menee vaihtoon, parissa hammasvälissä on reikiä, sekä etutaltat pitää fiksata vanhan korjauksen jäljiltä. Tämän lisäksi kaikkein ensimmäisenä tehtäisiin ”Professionelle Zahnreinigung”  eli erittäin professionaali hammasten putsaus.

Olin puolivuotta sitten Suomessa eräällä yksityisellä suuhygienistillä hampaiden putsauksessa. Sain samalla hyvän ripityksen hampaiden pesusta ym. koska ikeneni vuotivat kovasti käsittelyssä verta, sekä ”kaikenlaista muutakin moskaa” löytyi, haha, oli kuulkaa olo kuin teinillä joka ei osaa pitää suustansa huolta. Käsittely oli kaikin puolin aika kovakouraista, mutta ihan mukava (banaanille vivahtava  fluoritöhnä) maku jäi kuitenkin suuhun…

Hukkasin joulun aikana yllättäin jälleen jääkaapin ovesta hammaslääkärilappuni, joten minulla ei ollut mitään hajua, mihin aikoihin hammaslääkärikeikat olisivat. Siispä pistin heti maanantaina viestiä hampulääkäriin, että rouvalle oli sattunut vahinko ja voisitteko bitte kiltisti kertoa koska rouvan pitää olla paikalla danke.  No, eilen olin sitten paikalla oikeaan aikaan. Pääsin tiskille ja höpöttelin vastaanottovirkailijan kanssa sujuvasti (?) saksaksi asiani, jouduin vaihtamaan tulevan viikon toisen ajan loppukuulle. Päättelin jostain, että en edes kysy puhuuko virkailija englantia, koska hän vaikutti ihan umpisaksalaiselta. Sitten siirryin odottelemaan moternille oranssille nahkapenkille vuoroani. Siinä odotellessani lueskelin lehteä, mistä löytyi kyseisestä hammaslääkäristä tehty juttu. Siinä oli esitelty toimenpiteitä mitä ko. paikassa suoritettiin. Hampaiden puhdistus oli yksi näistä ja kauhukseni huomasin, että puhdistu loppuisi myös fluorikäsittelyyn ja kuvittelin hampaani taas täyteen sitä banaanimoskaa, yök! Nöyryytetty teinifiilis puski taas päälleni…

Vihdoin vastaanottovirkailija saapui odotteluhuoneeseen ja kehotti minua siirtymään toimenpidepaikalle. Kävelin avonaisesta ovesta sisään, virkailija tuli perässä ja sulki oven. Sitten tajusin, että perskules, tämä monilahjakkuus taitaakin tehdä prouvan hampaiden putsauksen. Ensimmäiseksi tämä hammashoitajaksi muuttunut vastaanottovirkailija kysyi minulta että, “puhut ilmeisesti englantia?”, johon minä tietenkin myöntävästi vastasin, mutta totesin kyllä, että saksaa tässä kyllä etupäässä pitäisi oppia… ilmeisesti tämä hoitaja oli ”palkattu” tekemään toimenpide juuri sen takia, että hän osasi englantia. Mielessäni hymyilin tiskillä käydylle keskustelulle, koska tämä hoitsu ilmiselvästi tiesi koko ajan, että puhun englantia. Toisaalta minua taas harmitti, koska englantia puhumalla pääsee kuin koira veräjästä ja saksaa olisi toisinaan ihan kiva yrittää änkyttää kun siihen kerran tarjoutuu tilaisuus.

Sitten itse asiaan… istuttuani penkille hoitsu kysyi minulta olenko ollut aiemminkin hampaiden putsauksessa. Sitten hän ilmoitti kertovansa aina mitä aikoo tehdä ja että kysymyksiä saa esittää jos niitä matkan varrella tulee. Putsaus alkoi perinteisellä hammaskivien poistolla, joka suoritettiin erittäin helläkätisesti. Mietin jo, että lähtevätköhän hammaskivet edes irti tällä hennolla käsittelyllä. Aiemmilla kerroilla kun on tuntunut, että koko pää lähtee hammaskiven mukana! Sitten hammasvälit putsattiin käsittämättömän pienellä pulloharjalla, jonka jälkeen käytettiin vielä hammaslankaa. Tämän jälkeen alkoikin se varsinainen ”Star Trek”-osuus. Ensimmäiseksi sain päähän oranssit lasit, jotka sointuivat tilojen oranssiin sävyyn täydellisesti. Sitten hoitsu haki nurkasta koneen, jolla putsattaisiin hampaideni tummentumat. Olen viimeisen puoli vuotta käyttänyt Meridol hammastahnaa ja suuvettä. Tämä tuoteperhe on tarkoitettu ikeniä vahvistamaan ja se on tehokas apu plakkia vastaan, mutta, se tummentaa kuulemma voimakkaasti paljon käytettynä hampaita. Eipä siis ihme, että suuni on näyttänyt kuin hampuusin halkoliiteriltä!! Tähän kun lisätään vielä neuroottinen kahvin ja teen litkiminen, sekä punaviini!
Koneesta tuli jotain suolaseosta, vettä ja kovalla paineella ilmaa. Vesi oli erityisen kylmää ja alkuun hampaitani vihloi mukavasti kun hoitsu pääsi koneensa kanssa vauhtiin.  Etuhampaiden kohdalla vettä roiskusi niin, että koko naamani oli aivan märkä. Mietin siinä vaiheessa, että ehkä ei olisi kannattanut laittaa ripsiväriä, koska tuntui siltä että laseistakaan ei ollut mitään apua. No, homma se vaan jatkui ja vesivanat valuivat pitkin poskiani pienen kirvelyn kera. Sen verran ärhäkältä toimenpide tuntui, että sen täytyisi olla tehokas. Vihdoin roiskuttelu loppui ja hoitsu putsasi hellästi kasvojani liinalla. Tämän jälkeen hän rasvasi naamani! Wow ja hahahaa.  Jokaisen toimenpiteen jälkeen sain purskutella vettä ja räkiä sitä pitkin poikin, vaikka tarkoitus taisi olla, että osuisin kulhoon  : /.
Sitten hampaani vielä käsiteltiin jollain ”kiillotus” aineella ja kieli puhdistettiin. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä fluoraus ja odotin kauhulla sitä ”ällöttävää töhnää”. Suuri yllätys olikin, että tämä töhnä oli valkoista ja maistui mintulle. Tuote sisälsi laktoosia ja hoitsu kysyi onko minulla laktoosin kanssa ongelmia. Totesin, että kyllähän minulla jonkin sortin intoleranssi on, mutta ei meidän tarvitse tuotetta vaihtaa, vaikka siihen olisi kuulemma ollut mahdollisuus. Ilmassa leijui siis pieni jännitys siitä, että päättyisikö hammashoito housuun paskomiseen vai säästyisinkö laktoosioireilta! Kävikin ilmi, että fluori pidettiin suussa vain kolme minuuttia, jonka jälkeen sen sai huuhdella pois. Se olikin erittäin miellyttävä yllätys.

Sitten puhdistus oli ohitse ja hoitaja kertoi minulle vielä muutamia tosiseikkoja ikenien hoidosta. Minulla on aina ollut helposti vuotavat ikenet, mutta tällä hetkellä ne ovat hyvässä kunnossa. Sitten sain katsoa pikkupeilillä hammaskalustoani, ja voi pojat, suuni näytti ihan siltä, kun olisin käynyt hampaiden valkaisussa. Minulla ei ikä päivänä ole ollut näin puhtaita hampaita!!! Käsittämätön lopputulos. ”Star Trek-suolasörsselissä” täytyi olla soodaa mukana, koska hampaat olivat todella vaaleat. Pyysin hoitajalta vielä lisää rasvaa, koska naamatauluni oli aivan karhea. Taisi vielä olla suolaraetta poskessa.
Koko toimitus kesti noin puolitoista tuntia, eli oli aika perusteellista touhua. Minä olisin voinut nukahtaa penkkiin kaikkien muiden toimitusten aikana, mutta ”Star Trek” oli kyllä niin kylpylämeininkiä, että siinä kohdalla puolinukuksissa oleva kotirouvakin oli ryhävalaana paikalla.

Ostin vielä kaksi kappaletta kielenpuhdistus-härveleitä, kiitin, kumarsin ja karautin peltiratsullani ruokakaupan kautta kohti kotia. Naapurikylässä oli palokunta paikalla ja luulinkin ensin, että jossain oli palanut, mutta kun palokuntaa oli ripotellen pidemmällä matkalla, tajusin, että pikkuinen puropahanen tulvi. Lämpötila oli noussut pakkasen puolelta plus kymppiin ja lumi suli mahdottomalla vauhdilla. Tämän lisäksi koko päivän oli satanut. Matkalla ajoinkin sitten täysillä ”jokeen”, kun en tajunnut pimeällä tiellä että tien päällä on järjetön määrä vettä, katsellessani edempänä pomppivaa ruskeaa tien pintaa. Viereiseltä rinteeltä tuli vettä ruskeana jokena tielle.
Nyt kun katson ikkunasta ulos, näen taas vihreät laidunkukkulat. Siellä täällä on valkoisia lumiläikkiä,  niin se vain on, että olemme palanneet takaisin kuran ja vellin maailmaan…

Loppusanoiksi vielä… nyt kaikki ne ihmiset jotka eivät aikoihin ole käyneet hammaslääkärillä PUHELIN KOURAAN! Suosittelen lämpimästi myös hampaiden putsausta hammashoitajan toimesta. Minun tulisi käydä putsauksessa puolen vuoden välein, koska omistan ikävät ikenet, mutta tervesuisemmalle riittää varmasti kerta vuodessa.

Pitäkää huoli hampaistanne!


Terveisin Frau ”Miljuunan dollarin hymy” (vielä kun löytyisi rahoittaja…)