On näemmä alkaneet linnutkin putoilla taivaalta! Ensin rapakon takana ja sitten Ruotsissa. Onkohan naakoilla uusi harrastus ”öiset itsemurha-ajot”, vai liekö luvassa nyt se lastenlääkärimme lupaama ”Papukaijaflunssa”, johon meillä ei tietenkään vielä rokotusta ole ja tuskin muillakaan. Olin muutaman viikon ennen joulua lukematta näitä kaikenkarvaisia uutisia, ja täytyy sanoa, että olo oli pykälän verran auvoisampi, kun ei tiennyt mitä maailmalla tapahtuu. Nythän meidät on täällä Saksanmaalla yritetty myrkyttää ympäristömyrkyilläkin, toivottavasti meidän perheen eväät eivät ole lähtöisin Ala-Saksin suunnalta. Nykypäivänä tuntuu uutisoinnin aiheena olevan vain negatiiviset asiat, murhat, kolarit, kuolemat ja muut vastaavat. Onneksi Englannissa on sentään keväällä kuninkaalliset häät, jos edes yksi positiivinen mediatapahtuma saataisiin järjestettyä. Täytynee lukea uutiset jatkossa vaikka Kauppalehden sivuilta! Tai sitäkin turvallisempi vaihtoehto voisi olla S-marketin mainoslehti. Siinäkin saattaisi olla kyllä murhattuja eläimiä, mutta niiden kuolintapoja ei ole erikseen esitelty. Minullahan kävi viime vuoden puolella suunnaton tuuri, kun ”voitin” arvonnassa Trierischer Volksfreund-lehden naapurikylän rautakaupan sponsoroimana peräti kolmeksi kuukaudeksi. Kaikkihan sai alkunsa siitä, että ruokakaupassa nuori herrashenkilö tunki käteeni lapun ja kynän, lappusella sai tilata ko. lehden kahdeksi viikoksi ilman sitoumuksia ILMAISEKSI. Tokihan minä tämän lehden halusin, jos ilmaiseksi sen kerran sai. Noh, täytettyäni lapun poitsu antoi minulle vielä toisen lapun mukaani, jolla voisi tilata lehden kuukaudeksi todella edullisesti. Lueskeltuani tätä toista lappua, huomasin tekstin jossa ilmoitettiin, että kulmakunnille joissa ei ollut erillistä lehdenjakoa, posti toimittaisi lehden pientä lisämaksua vastaan. Siinä vaiheessa mieleeni juolahti, että mitenkähän käy tämän ”ilmaislehden” kanssa. Siinä kävi sitten jotakuinkin niin, että sain ensin ilmoituksen tästä suuresta voitosta, eli kolmen kuukauden lehdistä, mutta ilmaislehtiä en koskaan saanut. Ilmeisesti olin voittanut ”arvonnassa” sen takia, että ilmaislehtiä meidän suunnalle ei jaettu. Noh, en voi valittaa. Elämäni ensimmäistä kertaa minulla on ”sponsoroitu” lehti, joka on ihan mukava lisä kielen opiskeluun ja kulmakunnan uutisten nuuskimiseen.
Eilen luin tämän lehden etusivulta, että aamulla olisi ollut auringon pimennys. Ihmettelinkin kovasti ollessani yöunien jatko-osalla, että mitenkä aamu oli niin hämärä. Tämä uutinen selittänee kaiken. Lehdessä manailtiin myös sitä, kuinka kalliiksi kunnille tulee teiden suolaus. Täällä kun tehdään lumityöt suolalla. Lumi on pysynyt maassa siitä asti kun se ensimmäisen kerran satoi reilusti ennen joulua. Tämän viikon säätiedotusten mukaan lauantaina pitäisi olla jo 13 astetta lämmintä, joten taidetaan sanoa hangille ”goodbye”.
Hanget ovat olleet varsinkin meidän koiralle erittäin mieleiset. En muista koska olisin nähnyt koiramme niin reippaana ja leikkisänä kuin tänä aikana kun lumi on ollut maassa. Voi sitä piehtaroinnin määrää ja lumikökkäreiden heittelyä. Puhumattakaan hankeen jäävistä pupujussin tuoksuista!
Olimme uuden vuoden päivänä käyskentelemässä vastakkaisen rinteen laiduntiellä, missä paikalliset kauriit olivat ilmeisesti hankkineet edellisenä iltana humalan kaivamalla kaikki hedelmäpuiden alustat paljaaksi ja syöneet maahan pudonneita hedelmiä. Ilotulitus oli tapahtunut mitä ilmeisimmin takapuolen kautta, koska peuranpapanaa oli joka puolella. Papanat olivat niin levällään ympäristössä, että fiksu kotirouva päätteli, että sellaisen ”hajaantuman” aikaansaamiseksi on täytynyt tapahtua pienimuotoinen poistoputken räjähdys kera ponnekaasun. Lukuun ottamatta yhtä kasaa, joka kotirouvalta jäi näitä päätelmiä tehdessä huomaamatta. Liekö syy ollut siinä, että koirani piilotteli sitä selkänsä alla! Siitähän tuli sitten suihkukeikka…
Muksukin on viihtynyt lumessa. Eräänä iltana laskimme mäkeä kylänraitin vireen muodostuneen lumikinoksen päältä. Neidillä oli hauskaa ja huuto oli kova, kun hän suoritti jonkin sortin lähtölaskentaa ennen liukua. Naapurin pappakin ryntäsi ulos ihmettelemään mitä ”Team Finland” puuhasi. Joka kerta pitäisi tehdä myös lumiukko, mutta vielä ei ymmärretä, että lumi saattaa olla välillä sellaista, että siitä ei vaan saa tehtyä lumiukkoa. Äiti on kyllä suunnitellut tekevänsä sellaisen ukon, joka seisoo keskellä tietä ja osoittaa meidän taloa kohti. Sillä on niin monta kättä kuin meillä on naapureita + yksi käsi missä on lumilapio. ”Naapureiden kädet” ovat varustettu kansainvälisellä käsimerkillä…
”Joululoma” oli ja meni. Minä viihdyin lähinnä aamutakissa ja yöpaidassa. Luin varmaan kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kaksi kirjaa, joka oli aika koukuttava kokemus. Viimeksi taisin yrittää lukea kirjaa aikuislukiossa. Sain luettua kirjasta parikymmentä sivua ja olin varmasti eniten äänessä tunnilla, jossa keskusteltiin kirjan sisällöstä ja henkilöistä... hmm... ihme kun huijaukseni ei paljastunut.
Söin joulun aikana rasiallisen suklaata (siis tarkemmin ajateltuna kaksi). Olen ollut ”karkkilakossa” vuodesta -95 lähtien. Eli joulusuklaata on syöty viimeksi vuonna -94, oli hyvää!
Uusi vuosikin oli ja meni. Hain meidän koirukselle pikku kännit eläinlääkäriltä ja siinä samassa pari lastia matolääkettä. Matolääke maksaa suoraan eläinlekurilta ostettuna kolmasosan siitä mitä se apteekissa maksaa, eli se on halpaa!! Koiran kännit oli siinä määrin laimeat, että ensimmäinen pommitusääni sai koiran loikkimaan pitkin kämppää paniikissa, sen verran huppelissa oltiin kuitenkin, että juostiin päin makkarin ovea, joka ei siis auennutkaan…
Minä istuin koirani kanssa kuuntelemassa rakettien ääniä vaatekomeron peränurkassa ja isäntä oli viskilasi kourassa ulkona katselemassa niitä. Muksu nukkui tyynesti sängyssänsä. Niin, kyllähän me isännän kanssa sitten puoli tuntia h-hetken jälkeen pussata moiskautettiin ja toivotettiin toisillemme hyvää uutta vuotta. Aamulla sekä koira, että isäntä näyttivät krapulaisilta. Sen verran oli koiralle toki rauhoittavista apua, että pelko jäi uuden vuoden yöhön. Viime vuonnahan meillä meni kaksi viikkoa pelätessä uuden vuoden jälkeenkin.
Vuosi on siis alkanut laiskanpulskeissa merkeissä. Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa tulevan vuoden suhteen, mutta eivätköhän kaikki asiat selviä sitten ajallaan. Nyt on taas lupa alkaa odotella tulevaa kesää ja ennen sitä sukulaisten vierailuja. Ensimmäinen niistä kahden ja puolen viikon päästä, kun neitimme pikkupikkuserkku eli kummitäti saapuu kera kummisedän! Meille on muksun suulla muotoiltuna tulossa siis Aksu ja Ville… tästähän voi vedellä vaikka minkälaisia johtopäätöksiä!
Onnekasta vuoden alkua kaikille!
Ihanan katamainen blogi, täytyy seurata jatkossakin. Hyvää Uutta Vuotta koko perheelle!! Terveisin, Katri
VastaaPoistaSinne suunnalle myös onnea tulevalle vuodelle!
VastaaPoistaK