Lunta tupaan...

Tässä manasin jo pimeyttä ja kuraisuutta, mutta kelit ovat muuttuneet pikku pakkaseksi ja eilen tuli sitten kunnolla lunta tupaan.  Perjantaina oli ensimmäinen ”lumiaamu”, eli sentin verran tien pientareilla lunta. Paikallisille sekin on jo suuri katastrofi ja ajellessani Luxiin kerhoilemaan, radiosta ei sitten muuta tullutkaan kun varoituksia että on liukasta ja lunta sataa.  Eilen olikin ihan eri ääni kellossa, kun lunta putosi tasaisesti taivaalta koko päivän. Siinä vaiheessa kun isäntä tuli töistä, oli lunta jo niin paljon, että meidän takapihalle ei päässyt autolla, koska takapihalle käännytään 90 asteen kulmassa jyrkkään ramppiin ilman sen kummempaa vauhtia. Siinä se Passatti sitten nökötti vinkkelissä perä tiellä ja etuosa rampilla. Minä tietenkin lupauduin hommiin ja lähdin raapimaan lunta rampista, jotta saisin pelastettua autoparkamme eksoottisesta asennosta.  Se mikä tästä lumitöiden teosta tekee mielenkiintoisen, on tämä karu tosiasia, että talossamme on tasan katuharja ja noin 30 senttiä leveä pitkävartinen pilipalilapio! Noh, siinä sitten raavin ramppia ja heittelin siihen suolaa, ensimmäinen yritys auton ylössaamiseksi meni metsään ja jatkoin ahertamista kun olin siirtänyt auton kokonaan rampilta pois. Loppuviimeksi sain sitten kärrymme parkkipaikalle, jonka jälkeen aloin ”luutia” takapihaa katuharjalla puhtaaksi lumesta! Voin sanoa, että hiki tuli ja pieni jorkkelinpoikanen otsalle, syystä että välineet olivat niin huonot. Muuten mieli oli onnesta soikeana, koska lumi on niin ihanaa ja tulee ihan kotosuomi mieleen. Koirammekin päästeli parkkiksella edes takas ja kieriskeli hangessa. En muista koska olisin nähnyt koiramme niin onnellinen ilme naamalla. Itsekin teki kyllä mieli heittäytyä hankeen ja varsinkin siihen lumikasaan jonka sain luutiessa aikaiseksi. Harjasin vielä talon viereisen tien ja heittelin siihenkin suolaa, jotta tänä aamuna ei tarvinnut työnnellä auton persuksia. Kovasti haaveilin myös lumiukon teosta tyttäreni kanssa, mutta neidillä on jälleen flunssa. Nenä vuotaa ja yskittää, joten eilinen päivä jäi meiltä ulkoillessa väliin. Kovasti tekisi mieli myös pulkkamäkeen, koska mäkiähän täällä riittää. Koko viikoksi on luvassa pakkasta ja keskiviikkona pitäisi taas tulla lisää lunta.

Se kyllä suunnattomasti ihmetyttää, että nastarenkaita ei saa käyttää. Mukavahan täällä kukkuloilla on ajella kitkarenkailla, pitoa on niin kuin luistovoiteessa!

Olen saanut jopa yhden joululahjan ostettua, joulukortitkin ovat vasta ajatuksena päässä.
Tämän viikon kielikurssit peruuntuivat kun Prouva Opettaja on kipeä. Minä tietenkin ajattelin että lähden heti taas bongailemaan joululahjoja, mutta kun keli oli todellakin loistavan luistava, niin siihen reissuun tarvittaisiin reki poroineen. Ei siinä mitään vaikka itse tunaroisi liikenteessä, mutta olen täysin vakuuttunut, että saksanpoika ei osaa sitäkään vähää ajaa liukkaalla kuin tämä emäntä. Jää varmasti siis rekiajelut haaveeksi… niin etupäässähän se ongelma on siinä, että teiden auraus ym. ei toimi ihan sillä tavalla mihin suomalainen on tottunut. Luxissahan asia hoituu sillä, että heitetään 10 kg suolakasoja sinne tänne…

Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä paras ystäväni saapuu miehineen meille vihdoinkin kylään. Täytyy vielä odotella kuitenkin reilu kuukausi, mutta voi sitä ihanuutta kun saan siskoseni visiitille. Lukitsen sen vaatekomeroon enkä päästä paluulennolle!!

Lapsemme on oppinut jälleen jotain uutta. Nyt hän on saavuttanut sen iän, missä papan ja mamman haaravälissä killuvat kalusteet kiinnostavat. Neidillä itsellään on ”pimppa”, äidillä on ”pimppi” ja papalla on…. tittididittittii… ”pipetti”! Tästä voi tietenkin vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä…
Eräänä päivänä hän puhalteli saippuakuplia ja kun vesi loppui, kuului useasti napakka käsky ”lisää vettä”… äiti ei tietenkään ollut taas taajuuksilla ja siinä vaiheessa kun tuli hiljaista, äitikin huolestui. Seuraavaksi löysin tyttäreni vessasta ja kysyin, että mitä hän puuhaa. Noh, neiti näytti oitis mitä hän puuhasi upottamalla saippuakuplapurkin omaa rannetta myöten vessanpönttöön. Pulma ja sen ratkaisu… fiksu tyttö. Koirammekin käy valitettavasti vessanpöntöllä juomassa, tähän tyttäreni kommentoi ”Viivi juo äitin pissaa!”, että hyvillä lauseilla meillä puheen opettelu on lähtenyt käyntiin. Koiramme on muuten aika näppärä, isälläni ollessamme, kyseinen karvaturri käy juoma-automaatilla avaten ja sulkien itse pöntön kannen. Lienee ainoa temppu minkä meidän koira osaa… ja kohtalaisen kuvottava sellainen.

Eilen muksu yritti ihan toden teolla tunkea itsensä pesukoneen rumpuun, oli jo ihan pelottavan lähellä onnistumista. Kerkesin jo kauhuissani miettimään millä konstilla ipanan saisi ulos sieltä!

Tyttärelläni on myös kova tarve soittaa Mufalle. Aina ollaan ties missä puhelimen näköisessä vempaimessa kiinni ja soitetaan Mufalle. Välillä lähetetään myös tekstiviestejä, mutta ne menevät Mäntän Aluesairaalan ajanvarausnumeroon, onneksi numero ei ole tekstiviestikelpoinen. Mufalle soitetaan myös ovipuhelimen välityksellä. Isäni onkin ainoa ihminen, jolle neiti ihan oikeasti höpöttääkin puhelimessa ummet ja lammet. Ei taida vaan isälläni olla pienintäkään hajua mistä aiheista lapsenlapsi turisee. Yleensä neiti kulkee puhelin korvalla ympäri kämppää ja tempoo puheenaiheta matkansa varrelta, äiti ymmärtää ehkä yhden sanan, mutta loppu on ilmeisesti siansaksaa.
Sunnuntaina olimme kerhokaverin kolmevuotis synttäreillä, muut lapset hyppivät kiljuen ilmapallojen perässä, mutta mitä teki meidän neiti? Istui sohvalla Barbi-puhelin korvalla ”Siisii, bai bai”… kerran hän jo melkein lähti muiden kanssa leikkimään ja laittoi pannankin päähänsä samalla tavalla kuin koripalloilijoilla on hikipanta, mutta sitten tuli taas kaukopuhelu. Torveakin töräyteltiin välillä. Täytyy vaan toivoa, että neiti saa tässä iässä yliannoksen puhelimesta, eikä sitä tarvitse teininä enää käyttää… jotta äiti säästyy puhelinlaskuilta!!

Kävin juuri kahlailemassa naapuripellolla vinkuvan koirani kanssa, voin sanoa, että talvikengän osto lienee paikallaan, koska muovisandaaleissa nilkkojamyöten lumessa kahlaaminen ei ole mieltäylentävä kokemus. Penteleet jäätyvät vielä ihan koppuraksi. Joskin tiedän myös sen, että kun ostan jotain talveen liittyvää, lumi sulaa heti pois, eikä koko lopputalvena tule lunta!

Jaha, nyt on sanainen arkku arkisesti taas tyhjennetty.  Kirjoitin tämän jo eilen ja tänään jouduin vaihtelemaan ”tänään” kohtiin ”eilen”, että jos jossain ei nyt niin lue, niin en ole suinkaan tulossa hulluksi (koska olen jo) vaan silmät ovat harittaneet ; )))