 |
| Kiikarit ja reppu, joka päiväkotilaisen perusvarustus... |
Meidän naisten kolmen kilometrin matka sujui siis mukavasti auringon lämmittäneessä autossa. Tänään aamu lähti huomattavasti reippaammin käyntiin, sillä neiti ei ollut läheskään niin jännittynyt kuin edellisenä aamuna. Rokki-mummu oli heti meitä taas vastassa ja aloitimme leikit ”Baustelle”-huoneesta. Legojen rakentelun lomassa tokaisin, että mieheni ei oikein pitänyt aamuisesta kylmyydestä, sillä hän joutui menemään moottoripyörällä töihin. Siitäkös rokki-mummu riehaantui, sillä hänen miehellänsä on kuulemma myös moottoripyörä ja he sillä sitten ajelevat yhdessä. Pikku hiljaa alkaa siis hahmottua räväkän ulkonäön vaatimat harrastukset…
Kävimme myös tekemässä palapelejä ja lopuksi siirryimme linssien ja maalaamisen pariin. Päiväkotiin saapui myös tyttö, jolla on ilmeisesti suomalainen äiti ja ranskalainen isä. Sillä rokki-mummo kertoi hänen puhuvan suomea ja ranskaa. Minä kävin sitten juttelemassa tytön kanssa ja sanoin, että jos hän ei ymmärrä tätejä, voi hän käydä sanomassa asiansa minulle, ja minä voin sitten yrittää kertoa asiaa eteenpäin. Tytöllä oli myös ”Pörhö” niminen pehmolelu mukana. Kyselin tytön ikää ja hän näytti reippaasti sormilla olevansa kolme vuotias. Sitten kysyin hänen äitinsä nimeä, joka tulikin reippaasti, mutta Papan nimi pitäisi vielä kysyä äidiltä… ihana… niinhän se menee, että lapsilla on yleensä äiti ja isä, tai niin kuin meillä äiti ja pappa, ja oikeista nimistä ei välttämättä ole tietoa. Sitten tyttö sanoi haluavansa piirtää, ja hän pyysi että istuisin hänen vieressään, jos hänelle tulee vaikka hätä. Äiti tulisi kuulemma kello kolme, minkä hän näytti minulle taas sormillansa.
 |
| Tuleva Picasso... |
Aika kului vielä nopeammin kuin edellisenä päivänä, ja lopuksi kävimme käsipesulla ja pissalla. Pesutilat ovat kyllä erityisen mukavat, koska ovat tehty lapsille. Seinilläkin on hienoja leijonakuningas piirroksia. Neiti pissasi muitta mutkitta pikkuiseen pönttöön, vaikka aluksi meinasi jättää äidin kopin ulkopuolelle, oli ilmeisesti sitä mieltä, että kun äidin kropasta näkyy kuitenkin seinän takaa koko yläosa, ei äidin tarvitse tulla kopin sisälle. Vielä ei kuitenkaan housujen ja vaipan alas laskeminen onnistu niin hyvin, että ilman apua pärjättäisiin. Lopuksi kysyin vielä rokki-mummon nimeä ja arvatkaa muistanko edelleenkään sitä… Frau jotain… tämä on muuten myös sellainen juttu mikä tuottaa hankaluuksia, minä esittelen edelleen itseni etunimellä, koska rouvittelu ja sukunimen käyttö tuntuu jotenkin niin vanhanaikaiselta, mutta ei kai auta muu kuin oppia. Lähtiessämme nappasin vielä ”Elternzeitungin” postitelineen nimettömästä kohdasta ja sieltä luin, että kylässämme asustava johtajatar vaihtaa tehtäviä ja päiväkotiin tulee elokuun alusta uusi ”pomo”!
Päästyämme ovesta ulos, muksu tokaisi heti portailla ”Man O Man, kiva täti!”, eli taisi olla päivä edellistäkin mukavampi ja rokki-mummo on ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen jo kahdessa päivässä…
 |
| Ou jee! |
Niin, ensimmäiset yrjökaaretkin tuli nähtyä, eli maitohappobakteerit saivat taas käyttöä. Saas nähdä kuinka monet yrjändertaudit ja kuumeet tässä vielä kevään aikana saadaan sairastaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti