Sijaistoimintoja...

Lauantain turinoita…

Niin, viikko vierähti nopeasti uuden ”päiväjärjestyksen” kera. Muksu on kasvanut kahden viikon aikana huiman harppauksen kohti ”ison tytön”-roolia. Tuntuu ihan kummalliselta, että kaksi viikkoa sitten ei oikein edes osattu tehdä asioita pottaan, ja nyt todellakin jo pestään kädet toimituksen jälkeen itse, joskin käsien pesu tapahtuu aina alasti! Vaatteiden riisuminen onkin sitten se vaikeuksia aiheuttava juttu, välillä pisu kerkiää tulla housuille, kun tarttuvat penteleet nilkkoihin kiinni ja käsien pesua varten ei meinaa paita irrota päästä.

Hiukan siis emännänkin kuulumisia lapsen kuulumisten sekaan…

… Huomenna on sitten se suuri ja mahtava äitienpäivä. Kysyin viikolla isännältä, mitä hän aikoo minulle ostaa lahjaksi, ja vastaus oli, ”sitä samaa mitä sinäkin ostit minulle!”. Eli EI MITÄÄN! Ou jee, ou jee. Ajattelinkin, että täytyy varmaan käydä kaupassa ostamassa mansikoita ja kakkupohja sekä purkillinen kermaa, niin saadaan edes kakku väännettyä. Joskin sellainen mistä isäntä ei tykkää, mutta eihän se olekaan isännänpäivä!
Tänä aamuna lenkille lähtiessäni kysyin, että saanko lainata isännän juoksucapreja? Sillä minulla ei ole minkäänlaisia lämpöisen kelin urheilupöksyjä. Tyly vastaus oli taas että, ”ET” ja syy oli se, että minulla on niin läskit reidet ja iso perä, että herran housut venyisivät!! Että perkule kehtaa moisia törkeyksiä ladella vaimollensa… prkl…!!

Kävinkin sitten hiittaamassa mäkitreeniä raskausaikana ostamillani lököpöksyillä, niissä oli ainakin tilaa, eikä venymisestä tarvinnut huolehtia. Tänään onkin pitkästä aikaa kesäkelit, eli aamulla oli heti jo yli 20 astetta lämmintä varjossakin. Koko viikon on ollut kylmä varsinkin aamuisin.  Viime viikolla oli myös eräänä aamuna aika eriskummallisen kirkas keli, sillä päiväkotimatkalla huomasin ensimmäistä kertaa, että naapurikylän idyllisen Mosel-näkymän pilasi horisontissa näkyvät ydinvoimalan piiput sauhuineen. Ranskan puolella on varmaan noin 30-40 kilometrin päässä meistä ydinvoimala ja sen piiput näkyvät hyvinkin kauas. Meiltä kun nousee täältä kuopasta mäen päälle, niin voi ihailla näitä todella kauniita piippuja. Eriskummallisin näkymä on ollut kyllä lenkillä bongattu aurinkopaneelipelto, tuulivoimala ja nämä piiput. Kaikki näkyivät siis samalla silmäyksellä. Jotenkin vaan tuo ydinvoimala aiheuttaa kauhun sekaisia tunteita.

Kun isäntä ei kerran meinaa ostaa minulle lahjaa, niin ajattelinkin sitten ostaa sellaisen itse. Kävin nimittäin ostamassa eläinkaupasta ihan sairaan kalliin ”Furminatorin”. Meinasin housuihin paskoa, kun näin sen hinnan, mutta ostettavahan se oli. On nimittäin siinä määrin paljon koirankarvaa nurkissa, että melkein jo iskee epätoivo. Edellisenä iltana kun imuroi, niin seuraavana aamuna on samanlainen lasti karvapalloja nurkissa ja varsinkin matossa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä peli on hintansa väärti, ihmettelen suunnattomasti, että koiraa on vielä jäljellä, sillä pussitin ainakin puolikkaan koiran Furminatorin käytön jäljiltä!! Suosittelen kaikille joilla karvat kasvavat nurkissa. Tämä oli tietenkin taloudellinen lahja, sillä oletan sen käytön myötä imurin pölypussien täyttyvän hitaammassa tahdissa, ovat nimittäin nekin aika kalliita!

Minun pitäisi juuri tällä hetkellä tehdä veroilmoitusta. Kovasti tuntuu olevan koko ajan muuta tekemistä. Pesin kuistin ja puutarhakalut, kun täällä oli järjetön siitepölykausi puiden kukkiessa, joten partsi oli täynnä keltaista töhnää. Siistin samalla kivetyksen rikkakasveista ja pesin muksun ulkouimalan.
Joka vuosi sama ongelma, ettei millään viitsisi kaivella vanhoja papereita ja ynnäillä plussia ja miinuksia. Viime vuonna oli vielä se viheliäinen vessaremontti, josta on miljoona kuittia, kaikki ovat nätisti kyllä järjestyksessä, mutta mitään ei ole laskettu vielä yhteen. Kesätöistäkin pitäisi vielä soitella verottajalle, että saisi kaiken kerralla oikein, pläääääh, kello onneksi tikittää ja takaraja tälle kaikelle lähestyy, että pakkohan sitä jossain kohtaa on saada aikaiseksi.  Missä on minun henkilökohtainen ”kirjanpitäjäni”, sille olisi nyt tarvetta!

Olen alkanut pitämään muuten koiralle sulkeisia, naapurit varmasti nauravat partoihinsa, kun meikäläinen komentaa ”kuuroa” koiraa ja lapsi toistaa kaiken kovalla äänellä jos on mukana. Kalkkunaleikkeet ovat menneet siis parempiin suihin ja kyllähän se koira joskus tekee niin kuin sanotaan, varsinkin silloin, kun kuulee sanan ”vapaa”!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja omalle mammalle sinne pilvenhattaralle!