Kindergarten päivä 5 und 6

Nyt tuleekin sitten kahden päivän päivitys, kun eilen meni ilta jo niin pikkutunneille, että ei yksinkertaisesti suorituskunto enää riittänyt kirjoittamiselle.

Muksu vietti viikonloppuna aikaa "uima--hallissa", minkä hän on aiemmin vielä lausunut "hullihalli"

Eilen aloitimme päivän jälleen vasta 9.30, sillä aamupiiri olisi ollut kuulemma lapselleni pitkäveteinen. Maanantaisin kun yleensä kerrotaan mitä kukakin on viikonloppuna tehnyt. Minulle se olisi tietenkin ollut ihan mielenkiintoista, sillä mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella pikkuisten tarinoita. Aloitimmekin sitten aamun eväiden syönnillä yhdessä muiden lasten kanssa, muksu bongaili naapureiden eväitä ja saikin yhdeltä tytöltä keksin, sillä taisi tuijottaa sitä niin haltioituneena. Syömisen jälkeen lähdimme sitten taas mihinkäs muuhun kuin Turnhalleen, pallomerihän se kutkutteli lapseni mieltä. Minä sain melkein heti luvan poistua paikalta ja istuskelin jälleen kahvikupin kera muiden mammojen kanssa taukotuvassa. Olin edelleen aika sanaton, haha. Reilun puolen tunnin päästä palasin takaisin jumppasaliin ja muksu juoksi kädet ojossa luokseni. Oli ollut taas erityisen reipas, jopa niin reipas, että pää oli ihan hiessä. Kysyin Rouva Rokki-Mummulta tuntuiko hänestä, että lapseni ymmärsi mitä hän tälle puhui, ja mumpsi oli sitä mieltä, että ymmärsi, vaikka ei hänelle vastaillutkaan saksaksi. Sitten oma ymmärrykseni meni taas vähän sinne ja tänne, mutta ilmeisesti mumpsi yritti selittää minulle, että lapsemme on kaksi vuotiaaksi aika kehittynyt yksilö (tai sitten vain halusin ymmärtää näin).

Jumppasalin jälkeen oli vuorossa ulkoilua. Ulos mennään pitkää talon kakkoskerroksen korkeudella kulkevaa tasoa pitkin ja alas on mukavat isot rappuset mutkan kera. Tässä taas yksi kohde, joka näin äitinä kovasti hirvittää. Lapset kun tulevat ulos kauheata vauhtia ja ei ole mitenkään mahdollista vahtia kulkemista niin hyvin, etteikö jotain rappusissa varmasti vielä tapahdu. Nämä ovat siis uudet remontin yhteydessä asennetut systeemit.

Päiväkodin piha on mukavan suojaisi paikka isojen puiden katveessa. Ainoa miinus on se, että pihassa on kuulemma paljon punkkeja, vaikka ruohoa ei kovin paljoa olekaan. Kaiken näköistä härpäkettä löytyy keinusta karuselliin ja hiekkalootaan. Jälleen vain tuntui siltä, että aikuisten silmiä on liian vähän lapsimäärään nähden.  Minä istuskelin penkillä sillä aikaa kun mumpsi viihdytti lastani, ja mukavaahan heillä näytti olevan. Nyt viimeistään tuli muille mammoillekin selväksi, että minun hiljaisuuteni johtuu siitä, että olen ULKOMAALAINEN, eivät nimittäin voineet välttyä kuulemasta kun papatin lapselleni…

Hetken ulkoiltuamme meille tuli kohtiin lähdön aika. Muksu halusi oitis lähteä kauppaan ostamaan keksiä!



Sitten vähän mamman omia tarinoita…
Minä olin koko aamun ihan tolkuttoman väsynyt, sillä edellinen yö meni jälleen käsien puutumisen aiheuttamien painajaisten katselussa. Toivottavasti teistä kukaan ei kärsi samasta vaivasta, sillä se on erityisen epämiellyttävää. Jos nukun siis ”väärässä” asennossa käteni puutuvat täysin tönköiksi ja alan nähdä toden tuntuisia painajaisia, koska minulle tulee jonkin sortin paniikki siitä, että en saa liikutettua itseäni. Tällä kertaa oli oikein kunnon manaaja meininkiä, en viitsi kertoa sen tarkempia yksityiskohtia, sillä ne eivät kuulu samalle sivulle päiväkotipäivityksien kanssa… joka tapauksessa erittäin epämiellyttävää… niin ja tulihan sitä vielä huonosti nukutun yön jälkeen juostua aamulenkkikin raikkaassa huoneilmassa…

Illalla sitten istuskellessani kielikurssilla meni kaikki jälleen vähän nauruksi. Italialainen kurssikaveri kertoi ensin tarinaa äitienpäivätortuista ja sitten lennossa vaihtoi tarinan tyttärensä kanssa tekemäänsä sairaalareissuun. Minä kuuntelin juttua ihan huuli pyöreänä, että mitä hemmettiä rouva on tehnyt torttunsa kanssa sairaalassa, kunnes tajusin, että hän puhuu tyttärestänsä, eikä äitienpäivätortusta. Siinä vaiheessa kun juttu käsitteli polvelle tehtyä röntgeniä, aloin epäillä, että ymmärryksessäni on jotain vikaa, mutta selkeys tarinalle tuli vasta silloin, kun hän mainitsi jo aiemmin tänä vuonna jutuissa olleen tyttärensä hiihtoreissun. Aihe oli aika vakava, mutta minä en voinut sille naurun määrälle mitään, mikä minusta pulppusi kun tajusin että minulla meni tyttäret ja tortut sekaisin. Italialaisrouvalla on erittäin omaperäinen lausumistyyli, joten ehkä se selittää ainakin puolet asiasta…

Ilmoittauduin illalla myös ensiapukurssille netin kautta, kun aikaisempaan ilmoittautumiseeni sähköpostilla ei tullut mitään vastausta. Täytin lomakkeen ja klikkasin siinä ollutta linkkiä varmistaakseni , että olin ymmärtänyt kaikki ”ehdot” oikein, palattuani takaisin ilmoittautumislomakesivulle, kaikki tietoni olivat kadonneet. Siispä täyttelin lomakkeen uudestaan ja painaessani lähetä nappulaa, tajusin, että olin unohtanut siirtää mollikan kohdasta Herr, kohtaan Frau, siispä Herra Kotirouva on lähdössä nyt sitten ensiapukurssille (jos muistaa). Täytynee varmaan pukeutua transuksi, jottei siellä tarvi sitten ihmisten liikoja ihmetellä.

Miehisyydestä puheen ollen, olen törmännyt jälleen epämiellyttävään ystävään nimeltä ”jalkalima”. Kelien lämmetessä alkaa luonnollisesti muodostua sukkamehua, mutta minulla tämä mehu on mennyt askelta pidemmälle ja muuttunut limaksi. Kaikki naisethan tietävät nämä ihanat nykymaailman pikku nailonit, joiden olisi tarkoitus pysyä varpaiden ja kantapään välisen alueen suojana, minulla ei ole vielä kertaakaan ollut sellaista sukkaa, joka olisi toiminut niin kuin kuvittelisin, että sen pitäisi toimia. Näin ollen jalkani alkaa hautua kengissä, ja kun hautuminen on edennyt tarpeeksi pitkälle, ei voi kuvitellakaan ottavansa kenkää pois jalasta julkisella paikalla. Josko nyt voisi muutenkaan ottaa, sillä rakkaan aviopuolisoni mielestä jalkateräni on kyhmyjoutsenen pään mallinen ja isovarpaani kuin kobran pää hiukan sivulle taivutettuna. Siis juurikin sellainen, jota ei kannata julkisesti esitellä.


Sitten tähän päivään…

Tänään olimme mukana sitten taas aamuringissä. Aluksi lattialle laitettiin erilaisia pieniä puisia hahmoja ja tyttärenikin tiesi, että häneltä kysytty hahmo oli tyttö ja ihan reippaasti hän sen saksaksi pamautti ilmoille, mutta, ennen tätä neitimme oli aloittanut jo pienimuotoisen häiriköinnin, sillä hän hakkasi käsillä polviansa ja hoki ”lits, läts, lits, läts”, jotakuinkin taukoamatta. Välillä oli hetken hiljaista ja sitten se lätinä taas alkoi. Minua alkoi jo hieman naurattaa, vaikka koitinkin pitää naaman peruslukemilla. Välissä sitten leikittiin jotain kissatanssi leikkiä, prinsessa ruususta, sekä loppuviimeksi pingviini leikkiä, koska siinä laulettiin ”plitz, platz” tms. ja se sopi meidän neidin häiriköintiin täydellisesti…

Minä olin edelleen aivan poikki ja olinkin kovin onnellinen, kun sain luvan poistua kokonaiseksi tunniksi. Suuntasin heti kotiin hakemaan unohtuneita pullopantteja ja vaihtamaan farkut hameen tilalle, sillä ulkona oli kylmä. Ensi viikolla alkaa sitten se hiukan pidempi oma aika, mutta katsotaan nyt vielä kuinka lyhyiksi neidin päivät oikein tehdään.
Palattuani päiväkodille neiti läytyi Baustellesta ja hän oli kuulemma leikkinyt poikien kanssa autoilla ja kaikki oli jälleen mennyt oikein hyvin. Kyllähän se muksu näyttää kovasti siellä muiden lapsien keskellä viihtyvän, kovin on onnellinen olo, kun lapsella on vihdoinkin sellaista ohjelmaa, joka on mielekästä ja inspiroivaa.

Sitten suuntasimmekin kauppaan ja yllätys yllätys, muksu leikki pullonpalautuslapulla juuri ennen kassaa, ja autolle päästyämme tajusin, että enhän minä sitä lappua sille kassaneidille koskaan antanut vaan se oli ilmeisesti pudonnut neidiltä. Että harmitti vietävästi, kolme euroa meni taas kankkulan kaivoon. GRRRR!

Päivä kuluikin sitten veroilmoituksia tehdessä, koskahan sitä oppisi tekemään asiat ajallaan, niin että ei olisi niin paljon muisteltavaa. Huomenna pitäisi soittaa vielä APUA-linjalle, koska sitä tässä todellakin tarvitaan, HILFE, HILFE!


Huomiseen!

Molskis ja loiskis vai lits, läts?